Kahvipöydän herkkukakku

Ennen joulua lähdettiin käymään sukulaisissa ja halusin leipoa jotakin helpohkoa, mutta hyvää viemistä kahvipöytään. Päädyin mustaherukka-suklaakakkuun yhteishyvän ohjeella. Ohjeessa tehdään leivoksia, mutta minä siis livoin taikinan pyöreään vuokaan "kakuksi". 

Mustaherukkahilloakaan ei ollut, mutta pakasteesta onneksi löytyi herukoita, joista keitin hillosokerin kanssa "pikahillon". Hillo ehti hyvin jäähtyä & hyytyä, kun odottelin kakkupohjan jäähtymistä. En yleensä harrasta täytekakkuja, joten kakun halkaisu hieman jännitti. Se onnistui kuitenkin hienosti pitkäteräisellä kalaveitsellä. Koska täyttäminen jäi seuraavaan päivään, kostutuin puoliskoja lisäksi hieman mansikkamehulla, jotta kakku olisi mahdollisimman suussasulavaa.

Mustaherukka-suklaakakku

150 g margariinia 
100 g tummaa suklaata 
2 dl sokeria 
0,5 tl suolaa 
2 kananmunaa 
2,5 dl vehnäjauhoja 
1 tl leivinjauhetta 

Täyte: 
2 dl mustaherukkahilloa 
(mehua kostutukseen)

Koristeeksi: kaakaojauhetta 

Sulata rasva kattilassa ja lisää joukkoon paloiteltu suklaa. Sekoita kunnes suklaa on sulanut. Anna jäähtyä hetki. Sekoita joukkoon sokeri, suola ja munat yksitellen. Yhdistä leivinjauhe jauhoihin ja sekoita ne taikinaan. Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla, voitele/leivitä reunat. Valuta taikina vuokaan. Paista pohjaa 175-asteisessa uunissa 30 minuuttia. Anna jäähtyä. 

Leikkaa pohja kahteen osaan. Halutessasi voit hieman kostuttaa puoliskoja esim. mansikkamehulla. Levitä toiselle kakkulevylle hilloa. Nosta toinen levy kanneksi. Leikkaa paloiksi. Koristele kaakaojauheella.

Porkkana-kuskus-kookoskeitto

Hieman(?) muutoksia on tapahtunut elämässäni, ja meillä onkin nyt kotona kolme syöjää. Nuorin on tosin vasta 8 kk, mutta sen ikäisellehän on mukava laittaa syötävää, kun pääsee maistattamaan kaikenlaisia uusia makuja ja katselemaan niistä koituvia ilmeitä. Suosikkimakuja tähän mennessä ovat olleet muun muassa myskikurpitsa, maissi ja tietysti kaiki marjat. Tomaatille tai lohelle lapsemme ei oikein ole lämmennyt, mutta ahven kyllä meni alas hyvällä halulla.

Tätä nykyä siis aina kun laitan ruokaa mietin, voisiko siitä ottaa pienen osan sivuun ennen suolan lisäämistä ja aika usein se onnistuukin. En siis ole sen kummemmin vaihtanut omaa ruokavaliota mausteettomampaan tai yksinkertaisempaan. Silloin, jos ruoka ei mitenkään sovellu lapselle maisteluun (esim. pinaattikastike, lihapullawokki tms) ipana saa syödä joko aiemmi tehtyjä vihannes- tai hedelmäsoseita tai kaupan mössöjä.

Ostin joulun rosollia varten porkkanoita. Mutta ei ne nyt kaapissa säilyneetkään, kun muistin törmänneeni jollain vauva-keskustelusivulla porkkana-kuskuskeiton ohjeeseen ja halusin sitä kokeilla. Lisäsin makua pehmentämään vielä kookoskermaa, tuli kyllä tosi maukasta. Kookosmaito sopii kohtuudella myös vauvoille (huono puoli on, että sisältää kovia rasvoja).

Tässä soseutetttu keitto ennen nesteen lisäystä

Porkkana-kuskus-kookoskeitto

0,5 l vettä
1 kg porkkanoita
2 sipulia 
2 valkosipulinkynttä
1 tl currya 
0,5 tl jauhettua juustokuminaa 
1 tl yrttimaustetta (provencen yrtit, timjami ym.) 
ripaus valkopippuria
n. 1 dl kuskusta  

0,5 l kasvislientä (kuutiosta)
1 prk (200 ml) kookoskermaa
(tulista kastiketta, esim. sriracha tai chipotle)

Kuori ja paloittele porkkanat (minulla meni tällä kertaa seassa myös yksi palsternakka) ja sipulit. Lisää kattilaan puoli litraa vettä ja keitä vihanneksia siinä keskilämmöllä kannen alla noin 25 minuuttia, kunnes ne ovat kypsiä. Mausta. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää kuskus ja anna hautua hetken, jotta kuskus kypsyy.

Erota tässä vaiheessa sopivaksi katsomasi määrä keittoa vauvalle. Lisää tähän annokseeen n. 2 rkl koookoskermaa (tai maun mukaan).

Lisää kattilaan n. 0,5 dl kasvislientä ja kookoskerma. Tarkista maku. Jos keitto on liian sakeaa, lisää nestettä. Jos pidät tulisesta ruoasta, tiputa keiton pinnalle tarjoiluvaiheessa muutama tippa sriracha- tai chipotle-kastiketta.

Kurpitsakakku

Olin tekemässä syyssiivousta tänä vuonna vähän retuperälle jääneellä viljelysalallani, kun naapuripalstan rouva työnsi syliini jättikurpitsan. Oli kuulemma vahingossa nykäissyt sen irti "keskenkasvuisena", mutta oli tuollakin painoa 4 kiloa.

Puolikkaasta valmistin uunipaistosta tomaattien kanssa, ja toisen puolen päätin käyttää leivontaan, kun törmäsin kivalta vaikuttavaan ohjeeseen Melkein kuin uusi -blogissa.

Sattumalta olin muutama päivä sitten bongannut pakastealtaassa pyöreän suklaataikinan, joten sitä käyttämällä pääsin vielä vetämään vähän mutkia suoriksi. Taikina ehti ehkä ostioksilla pyöriessä vähän liikaakin sula eli ei ihan nätisti kaulitsemisen jälkeen noussut vuokaan vaan meni vähän paloiksi, mutta väitän silti, että pääsin helpommalla kuin jos olisin joitain suklaakeksejä alkanut kaapimaan ja murskaamaan.


Kurpitsakakku 

Pohja: Myllyn paras pyöreä suklaataikina (tai n. 300 g suklaakeksejä & 75 g sulatettua voita)

Vuoraa irtopohjavuoan pohja (23 cm) leivinpaperilla ja voitele vuoka kauttaaltaan. Painele taikina vuoan pohjalle ja korkealle reunoille. Laita vuoka jääkaappiin odottamaan. 

Täyte: 
noin 5 dl kurpitsasosetta (tai porkkanasosetta) 
n. 400g kondensoitua maitoa
½ sitruunan mehu 
25 g voita 
6 rkl fariinisokeria (vain puolet tästä määrästä, jos käytät valmiiksi makeutettua maitoa)

½ dl siirappia (jätä pois, mikäli käytät makeutettua maitoa)

2 munaa
1 rkl vaniljasokeria
2 tl jauhettua kanelia 
½ tl muskottipähkinää (löysin vain jotain "muskottipähkinän makuista maustetta", joten käytin sitä)

Keitä kurpitsanmalto ja porkkanat vähässä vedessä kypsäksi (voit lisätä veteen ripauksen suolaa). Valuta hyvin ja soseuta sauvasekoittimella. Sosetta pitäisi olla noin 5 dl. Sekoita kaikki täytteen aineet hyvin keskenään ja kaada vuokaan pohjan päälle. Paista kakkua uunin alatasolla 175 asteessa noin tunti tai kunnes täyte on jähmettynyt. Anna valmiin kakun vetäytyä jääkaapissa seuraavaan päivään tai ainakin muutaman tunnin. 

Halutessaan kakun voi vielä koristella, jolloin siitä tulee näyttävämäpi. Me syötiin ihan vain vaahtoutuvan vaniljakastikkeen kanssa. Miehen mielestä maistui lanttulaatikolta(?!), mutta anopille kelpasi. Olihan tää vähän onnistuneempi yksilö kuin surullisen kuuluisa vadelmakakkuni.

Koristelu: 
2 dl vispikermaa 
0,5 dl tomusokeria 
1 tl vaniljasokeria
maitosuklaarouhetta 

Vatkaa kerma kuohkeaksi vaahdoksi. Mausta vaahto sokerilla ja vaniljalla. Tarjoile kakku kermavaahdon ja maitosuklaarouheen kera.

Kaalilaatikko kiinankaalista (lihaton)

Keskustelu syyssatomarkkinoilla vihanneskojulla:

Minä: "Ostaisin tuommoisen ison kiinankaalin."

Myyjä: "Selvä! Tuossa on muuten tuommoinen ohjekin laiskan ihmisen kaalilaatikkoon."

Minä: "Ai tämä Kaalilaatikko anopin malliin?"

Myyjä: "Just se! Hetkinen, nimitinköhän mä tässä just julkisesti anoppiani laiskaksi..."

Niin tai näin, tämä kaalilaatikko oli tosiaan nopea valmistaa!

Kaalilaatikko anopin malliin 

2 dl rikottuja ohrasuurimoita (tai täysjyväriisiä)
2 sipulia 
2 dl soijarouhetta
700 g kiinankaalia 
0,5 dl  siirappia
(kermaa)
suolaa ja pippuria 

Silppua sipulit ja kiinankaali. Keitä ohrasuurimot / riisi. Lisää joukkooon kaalisilppu ja anna kiehua vähän kokooon. Lisää silputut sipulit, soijarouhe, halutessasi kerma ja mausteet. Voitele uunivuoka ja levitä seos siihen. Lirauta päälle siirappia ja paista uunissa 175 asteessa noin tunti.

Tykkään tehdä tällaiset uuniruoat laakeassa vuoassa, jotta niihin tulee mahdollisimman paljon maukasta paistopintaa. Mausteita oisin voinut lykätä enemmänkin.

Momokeitto

Kesällä sitä innostuu haaveilemaan kakienlaisista matkoista. Akuuteimpaan matkailuhätään lainasin kirjaston matkaopashyllystä pinon kirjoja, joita selailen esimerkiksi aamiaista syödessä. Merja Mähkän Ihanasti hukassa -kirjasta löytyi tämä "Momokeitto á la Tenzin Dickey Tibetian". Ikinä en ollut momoista kuullutkaan, mutta Intiassa / Nepalissa päin niitä ilmeisesti syödään. Kun ei muutakaan ideaa ruoaksi olut, päätin kokeilla niitä. (Muuten kirja ei erityisemmin temmannut minua mukaansa.)

Momokeitto

Momot (n. 16 kpl):

250g vehnäjauhoja

1 dl vettä

ripaus suolaa
3-4 keitettyä perunaa
kotijuustoa (1 paketti riittää hyvin ja ylikin jää)
kevätsipulia

Täytteet olisi voinut silputa vähän pienemmiksi

Sekoita vedestä, jauhoista ja suolasta taikina. Kauli taikina ohueksi levyksi ja irrota siitä ympyröitä pyöreällä muotilla, esim. juomalasilla.

Täytä pyörylät hienonnetulla perunalla, kotijuustolla ja kevätsipulisilpulla. Taita momot puoliympyröiksi ja nypi reunat kiinni.

Liemi:
Noin kourallinen pinaattia (käytin pakastettua, tuore käy yhtä hyvin)
2-4 kiinankaalin lehteä
2 tomaattia  

2-4 cm pätkä tuoretta inkivääriä 

3 valkosipulin kynttä 

1 l vettä 

3 rkl soijakastiketta 

1 rkl osteritahnaa

1 tl chilitahnaa (voi jättää pois, jos ei pidä tulisesta)

Maun mukaan suolaa ja pippuria 

Silppua pinaatti, kiinankaali ja tomaatti ja pieneksi silpuksi. Hienonna inkivääri ja valkosipuli. Laita silppu sekä momot kattilaan. Lisää vesi. Keitä noin 5 min. ajan. Mausta suolalla, pippurilla ja chilillä. Jos haluat keittää vihanneksia pidemmän aikaa, lisää momot vasta loppuvaiheessa, koska ne kypsyvät nopeasti (varo, etteivät ne aukea). Nauti momokeitto kuumana. 

Kokonaisuuden maku oli varsin "aasialainen" ja mausteinen, mutta jotain makua jäin kaipaamaan. Ainakin suolaa oli alkuperäisessä ohjeessa ihan liian vähän mun makuun (tähän ohjeeseen sitä lisäsin, mm. momojen taikinaan). Momot ovat vähän kuin isoja ravioleja ja ne voisi täyttää myös jauhelihalla tai kanalla. Ehkäpä hyvin maustettu liha antaisi kokonaisuuteen enemmän makua...

Mantelijauhottomat masariinit

Pähkinä- ja manteliallergikkona joudun nykyään kahviloiden leivospuolella useinkin kysymään "Eihän näissä ole mantelia?" Minusta vaikuttaa siltä, että samaan aikaan kuin keliakasta on tullut yleisempää, myös mantelijauhojen käyttö leivonnassa on lisääntynyt, ja joskus tällaisen "gluteenittoman vaihtoehdon" ajatellaan sopivan kaikille. Myös leivontaohjeissa on mantelijauho mietittänyt, koska en ole keksinyt, millä sen korvaisin.

Nyt vihdoinkin jaksoin ajatuksella googlettaa asiaa, ja mantelijauhon voikin korvata varsin yksinkertaisesti:

• kuivakakut, muffinit ja kuppikakut (= "rasvaiset" kakkutaikinat):  käytä hienoksi jauhettua keksimurua, esim.  digestivekeksimurua tai kaurakeksimurua. 1 dl = noin 3 digestivekeksiä.

• sokerikakkutaikinat / kakkupohjat: korvaa mantelijauho vehnäjauhoilla, mutta käytä vain 1/2 tai 2/3 mantelijauheen määrästä (vehnäjauhot imevät enemmän nestettä)

Pähkinäjauhot puolestaan voi korvata kaurahiutaleilla tai vaikka piparimurulla, jonka pitäisi toimia erityisen hyvin mm. Runebergin-tortuissa.  (Pitääpä pitää mielessä ensi kevääseen...)

Korvaaminen onnistuu kuulemma kaikessa muussa paitsi macaroneissa, joissa mantelin maku on niin oleellinen osa leivonnaista, ettei sitä oikeastaan voi korvata. Korvausohjeista innostuneena päädyin kokeilemaan masariiniohjetta, joka on lojunut "joskus kokeiltavien" pinossa jo jonkin aikaa. Alkuperäisessä ohjeessa käytetäänn mustikoita, minä jatkoin pakastimen tyhjennystä eli täytteeksi valikoitui mustaherukka.

Mustaherukkamasariinit

100 g voita 
1/2 dl sokeria 
1 kananmuna 
3 1/2 dl vehnäjauhoja 
1/2 tl leivinjauhetta 

Täyte 
50 g voita 
1 dl sokeria 
1 dl keksimurua (digestive- tai kaurakeksit)
 2 kananmunaa 
1/2 dl vehnäjauhoja 
1/2 tl leivinjauhetta 
200 g (4 dl) mustaherukoita (pakaste) 
 

 

 1. Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää muna vatkaten. Sekoita vehnäjauho-leivinjauheseos taikinaan. Nosta taikina jääkaappiin tekeytymään noin tunniksi. 
2. Painele taikina huolellisesti voideltujen metallisten leivosvuokien pohjalle ja reunoille tai muffinipellille. Nosta vuoka vielä jääkaappiin. (Varudu siis näpertelyyn - ei olut tuo taikinan painelu muffinivuokiin ihan mun juttu, mutta sitkeydellä siitäkin selvittiin.)
3. Vatkaa täytteen rasva pehmeäksi. Lisää sokeri, digestive-keksimuru ja munat yksitellen vatkaten. Sekoita täytteeseen vehnäjauho-leivinjauheseos. 
4. Jaa vuokiin jäiset mustaherukat ja annostele päälle täyte. Tasoita täyte siten, että se peittää mustaherukat. (Tässä jouduin vähän painelemaan herukoita "alemmas.)
 5. Paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 15 minuuttia. Irrota masariinit vuoista haaleina. Koristele tomusokerilla. 

 

"Salainen" aseeni tomusokerin sirotteluun on teesiivilä

Mukavan makuinen lopputulos! Nautiskeltiin juhannuksena jäätelön kanssa.

Maitohorsmaa paistettuna ja keitettynä

Villiyrttejä olen kerännyt ja syönyt ennenkin, mutta tänä vuonna muistin ensimmäistä kertaa lähteä tarpeeksi ajoissa etsiskelenään horsmia, jotta sain ne kerättyä tarpeeksi nuorina. Horsmat kannattaa nimittäin kerätä syötäväksi alle 20 cm mittaisina. Horsmat voi helposti nykäistä ylös maasta, mutta kotona kannattaa siivota versot ja napsaista kovin osa tyvestä pois. Horsmanversot olivat samalla ensimäistä satoa palstaltani! (Tai tarkalleen ottaen sen vierestä.)

Yleensä ohjeissa neuvotaan horsmat valmistamaan "keittämällä kuten parsa". Kaverit fiilistelivät facebookissa kuitenkin paistettuja horsmia, joita söivät esim. kananmunan kanssa aamiaisella. Päätin siis ensimmäisenä kokeilla paistamista, koska ainakin teoriassa mistä tahansa tulee hyvää, kun lisää voita ja suolaa. 

Siinä ne nyt paistuvat

Suurella mielenkiinnolla maistelin lopputulosta, ja vaikka maku olikin ihan mielenkiintoinen, ei noussut mitenkään ykkössuosikiksi tämä ruoka. Melko vahva, vähän kitkerä maku. Paistetut horsmat eivät oikein tuntuneet sopivan myöskään ruoansulatukselleni.

En kuitenkaan luovuttanut näin helpolla vaan jostain keksin, että horsmat voi myös säilöä keittämällä ne etikkkaliemessä.  Tätähän oli pakko kokeilla, sillä toinen mottoni on, että mistä tahansa tulee hyvää, kun lisää tarpeeksi etikkaa. Ja etikka ei pettänyt tälläkään kertaa!  Keittäminen vähensi versojen kitkeryyttä ja näin valmistetut horsmanversot sopivat erinomaisesti esimerkiksi juustoleivän päälle. (Vrt. karhunlaukka, jota voi ostaa lasipurkissa säilykehyllystä.)

Etikkasäilötty maitohorsma

maitohorsman nuoria versoja
0,5 dl etikkaa
0,5 dl vettä
0,5 dl sokeria
1 tl suolaa

Yhdistä etikka, vesi, sokeri ja suola ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää maitohorsmat ja keitä n. 5 minuuttia. Jäähdytä ja siirrä tiiviissä astiassa (lasipurkki, pakasterasia) jääkaappiin.

Yleensä nämä etikkasäilykkeet maistuvat parhaalta, jos malttaa niiden antaa vetäytyä vähintään viikon tai pari. Mutta minä tykästyin näihin niin paljon, että söin pois parissa päivässä. Ja kävin hakemassa lisää versoja keiteltäväksi. Tosin löytäminen olikin jo vaikeampaa, koska pahuksen kasvit kasvavat niin nopeasti! Ensi kevättä odotellessa...

Kaksi minttuista kesäjuomaa

Kevään remontin yhteydessä asensimme keittiöömme pakastimen, josta saa jääpaloja. Vaikka hieman asiaa epäilin, on laite ollut meillä melkein päivittäisessä käytössä. Näin ilmojen lämmetessä on ihanaa valmistaa erilaisia kesäjuomia, joihin jääpalat saa suitsait.

Ohessa kaksi suosikkiani, joihin molempiin käytetään minttua. Itse käytän yleensä kuivattua minttua, koska sitä aina maustekaapistani löytyy, mutta toki sen voi korvata myös tuoreella. Tällöin kannattaa säästää muutamia mintunlehtiä juoman koristeluun.

Azerbaidžanilaisen šerbetin ohjeen löysin aikoinaan ikivanhasta Neuvostoliiton keittiöt -keittokirjasta. Šerbetit ovat kevyitä mehuja, joihin käytetään happamia hedelmiä (luumuja, sitruunaa, granaattiomenoita). Juomaan lisätään yleensä myös ruusuesanssia. Mehun tulee olla kirkasta, joten hedelmät puristetaan siihen varovaisesti tai mehu siivilöidään puristamisen jälkeen.

Minttušerbet

1½ rkl kuivatettua minttua 
1 sitruunan mehu 
n. 60-90 g sokeria (30 sokeripalaa) 
1 litra vettä 
1 rkl ruusuvettä 

Minttua keitetään 0,5 litrassa vettä 2 minuuttia. Kansi suljetaan ja liemi saa hautua puoli tuntia, minkä jälkeen se siivilöidään. (Käytän yleensä ihan metallista pastasiivilää, tai tarvittaessa pienisilmäisempää teesiivilää.) Lopussa vesimäärässä keitetään sokeria, kuumaan liemeen lisätään minttuhaude , sekoitetaan ja annetaan seistä, kunnes liemi on täysin jäähtynyt. Lisätään sitruunan mehu (ja ruusuvesi) ja pannaan šerbet kylmään jäähtymään. 

Toiseen suosikkini sain ohjeen työkaverini mukanaan tuomien raparperien mukana. Tätä voi käyttää myös kesätunnelman luomiseen keskellä talvea käyttämällä pakastettua raparperia. Nimestään huolimatta tässä raparperijuomassa ei ole teetä, liekö saanut nimityksensä hieman ruskeasta väristään.

Raparperijäätee 

250 g raparperia 
1 l vettä 
150 g sokeria
1,5 rkl kuivattua minttua (tai nippu tuoretta)
1 l vettä
(1 rkl ruusuvettä)

Nosta kattilaan pestyt raparperit, vesi ja sokeri. Anna kiehua hiljalleen 5-10 minuuttia. Anna vetäytyä tunnin ajan. Siivilöi mehu ja laita se kylmään. Keitä kuivattua minttua vedessä 10 minuuttia. (Jos käytät tuoretta minttua, kaada kiehuva vesi mintun päälle ja anna imeytyä 10 minuuttia.) Siivilöi juoma. Sekoita minttujuoma ja raparperimehu. Mausta halutessasi ruusuvedellä. Viilennä juoma huolella ja tarjoa jääpalojen kera.

Banaanimuffinssit sitruunakuorrutteella

Piti äkkiä saada aikaiseksi vierasvaraa, joten keksin tehdä muffinsseja. Totesin, että niitä tulee tässä taloudessa tehtyä aika harvoin, sillä kaapista löytyi n. 200 kpl muffinivuokia, jotka on ilmeisesti ostettu ennen vuotta 2010, jolloin muutimme tähän taloon.

Muffinssejahan on joka lähtöön, mutta koska meillä oli kolme parhaat päivänsä nähnyttä banaania päädyin banaanimufinsseihin. Jotta hampaita oikein alkaisi särkeä, tein vielä sitruunakuorrutteen päälle. Namskis.

Kuorrutetut banaanimuffinit (12 kpl) 

3,5 dl jauhoja 
3 tl leivinjauhetta 
1,75 dl sokeria 
3 banaania 
1 muna 
0,75 dl sulatettua rasvaa 

Kuorrutus 
2 rkl sitruunamehua 
2 dl tomusokeria 

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää soseutettu banaani, muna ja sulatettu rasva. Sekoita tasaiseksi. Annostele vuokiin. (Jos käytät pelkkiä ohuita paperivuokia, laita kaksi päällekkäin.) Paista 200 asteessa 15-20 minuuttia muffinivuoan koosta riippuen. Anna muffinssien jäähtyä täysin ennen kuorruttamista.

Sekoita tomusokeri sitruunamehun joukkoon. Valuta kuorrute muffinien päälle. (Alkuperäisessä ohjeessa koristeltiin vielä appelsiininkuorella, mutta sellaista ei löytynyt, niin saivat nyt mennä ilman koristelua.)

Ananaksen makeutus

Onnistuttiin ostamaan tuore ananas, joka ei sitten ollutkaan niin kovin kypsä tai makea. Siispä päätin kokeilla, saisiko siitä hunajan kanssa kuitenkin välipalaa. Yksi kesäjälkiruokaherkkujamme on nimittäin rommimarinoidut ananasrenkaat (ne kypsennetään foliossa grillissä tai nuotiolla).

Kuten kuvasta näkyy, varsin hailakka (=raaka) oli ananas

Paahdettu ananas

Pilkoin ananaspaloja kolmeen kippoon, joihin kaadoin päälle:
1) hunajaa ja rommia (ylin)
2) hunajaa ja jauhettua kardemummaa (alhaalla vasemmalla)
3) hunajaa ja pähkinöitä

Kaikkiin annoksiin tipautin myös hieman sitruunamehua. Annoksia pidin uunissa 200 asteessa 10-15 minuuttia.

Makeutus onnistui ja tuosta tuli lopulta ihan kelpo välipala ja pikatarjottava yllätysvieraille. Oma makusuosikkini oli kardemumma.

Päivän käynnistäjä

Kun lopetin työt, jäin eniten kaipaamaan työpaikan monipuolista lounasruokalaa. Koska harvoin jaksan (tai ehdin) valmistaa kahta lämmintä ruokaa kotona, mutta nälkä on kuitenkin hirmuinen, on toisen aterian virkaa toimittanut minulla usein iso puuroannos. Yleensä valmistan annokseni mikrossa, koska se on niin nopeaa kun yhdelle tekee. (ei tarvitse tiskata kattilaa, jee!)

Arkiaamun/päivän/illan mikropuuro (yhdelle)

2/3 dl kaurahiutaleita

1/3 dl neljänviljanhiutaleita

2 dl vettä

ripaus suolaa 

tarjoiluun: margariinia & sokeria tai marjasoppaa

Sekoita ainekset ja lämmitä mikrossa ilman kantta täydellä teholla 1 min ja hieman pienemmällä 1 min. (Näin vältät roiskumisen pitkin seiniä. Harva asia on niin ikävää puhdistaa kuin pitkin kulhon ulkoreunoja ja mikrolautasta jämähtänyt puuro.) Lopuksi voit lisätä lorauksen maitoa. (Puuro notkistuu ja samalla jäähtyy.) Syö voisilmällä ja sokerilla tai marjakeiton kanssa.

Aamiaissuosikkejani on myös piimään tehtävä puolukkatuorepuuro (jota sitäkin teen myös muista marjoista), mutta se pitää muistaa valmistaa jo edellisenä iltana. Vaikka tuorepuurot ovat trendikkäitä, on kypsennetty puuro tutkimusten mukaan ilmeisesti "terveellisempää".

Välillä onkin ihana syödä ihan kattilassa haudutettua puuroa. Ja voihan sitäkin "tuunata"! Ylen sivuilta löytyneeseen mustaherukkapuuroon pääsi upottamaan pakastemarjoja, joista alkaakin jo olla kiire päästä eroon ennen uutta satokautta... 

Mustaherukka-banaanipuuro (kahdelle) 

0,5 l vettä 

2 dl kaura- tai neljänviljan hiutaleita 

1,5 dl mustaherukoita 

1 pieni banaani 

0,2 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria 

Mittaa vesi kattilaan ja kiehauta se. Sekoita hiutaleet ja sokeri kiehuvaan veteen. Keitä puuroa 5 minuuttia välillä sekoittaen. Soseuta mustaherukat ja banaani esim. sauvasekoittimella. Lisää sose puuron joukkoon. Mausta vaniljasokerilla. (Tarjoa maidon kanssa.)

Vähensin sokerin määrää alkuperäisestä ohjeesta vaikka laitoin enemmän marjoja - ei silti tullut mitenkään kirpsakkaa. Banaani antaa hyvin täyteläisyyttä.

"Munamuffini" pinaattikeittoon

Pinaattikeitto on kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi suosikkiruoistani. Yleensä olen niin laiska, että en jaksa valmistaa keittoa alusta saakka, sillä mielestäni siitä pakastekuutiostakin tulee ihan saman makuista soppaa... Nyt löysin kuitenkin uuden tavan "tuunata" perinteistä pinaattikeittoannosta - tavallisen keitetyn kananmunan tilalle voikin vaihtaa munamuffini. Toimii!

Tämä muffini on käytännössä pelkkää munaa ja juustoa, siis lisuke. Enemmän perinteisten muffinien näköisten ja ruokaisampien versioiden ohjeen olen jakanut aiemmin.

Munamuffini (4 kpl)

2 munaa
1 dl juustoa
1/2 dl ranskankermaa
suolaa ja pippuria

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Riko kanamunat kulhoon. Raasta juusto ja sekoita se ranskankermaan, kaada seos munien joukkoon ja sekoita.Mausta suolalla ja pippurilla. Voitele neljä annosuunivuokaa öljyllä. Jaa munataikina vuokiin ja pane uuniin. paista noin 10 minuuttia.

...Ja tämän jälkeen voi siirtyä keiton valmistamiseen. Kun soppa on kypsää, hieman jäähtyneet muffinit lisätään kunkin syöjän lautaselle.

Tuhdit porkkanaletut

Sain sisareltani lainaan ruotsalaisen keittokirjan Kahden edestä. Sisareni ei ole raskaana, mutta perustelu kirjan hankinnalle oli aukoton: "Kun raskausaikana pitää syödä terveellisesti, niin kai nämä ohjeet on tosi terveellisiä myös muulloin syötäviksi!" Kirjan ohjeet ovat melko simppeleitä, joten kynnys niiden tekemiseen ei ole korkea. Lisäksi alussa on lisäksi parikymmentä sivua raskausajan erilaisista ruokavaliovaihtoehdoistasta ja vinkkejä, mitkä kirjan ruokaohjeista saattasivat sopia esim. erilaisten oireiden (anemia, närästys) helpottamiseen.

Minä tein kirjan ohjeella tuhteja porkkanalettuja - eli käytännössä porkkanapihvejä.

Porkkanapihvit 

3 isoa porkkanaa 
1 valkosipulinkynsi
1,5 dl kauraleseitä (tai jos voit syödä pähkinöitä korvaa ½ dl kauraleseistä cashew-pähkinöillä)
1 dl ruokakermaa
1 dl soijamaitoa
1 tl suolaa
 ½tl kuivattua rosmariinia
1 tl oliiviöljyä

Kuori ja raasta porkkanat hienoksi raasteeksi. (Murskaa pähkinät.) Purista valkosipulinkynsi ja sekoita kaikki ainekset lukuunottamatta oliviiöljyä  keskenään tasaiseksi taikinaksi.

Muotoile taikinasta pieniä pihvejä ja paista oliiviöljyssä keskilämmöllä 3-4 minuuttia molemmilta puolilta. Tarjoile heti.

Yllätyin vähän siitä, miten hyvin pihvit pysyivät koossa ilman mitään sidosainetta (esim. kananamunaa). Vastaavalla ohjeella voinee valmistaa muitakin kasvisraastepihvejä. 

Syötiin pihvit tuoresalaatin ja minttu-kermaviilikastikkeen kanssa. 

Minttu-kermaviilikastike

1 ruukku tuoretta minttua

2 dl paksua jugurttia

suolaa ja pippuria

Sekoita silputtu minttu jugurttiin. Mausta ja anna vetäytyä jääkaapissa jonkin aikaa.

Oikein maukasta!

Uunijuurekset kuusenkerkkäsiirapilla

Joulukuussa tekemäni kuusenkerkkäsiirappi on hieman tiivistynyt. Kovin paljon en ole ehtinyt sitä hyödyntää ruoanlaitossa, mutta uunijuuriksissa testasin makua ja hyvää tuli. Ohjeen sain taas Arktisten aromien sivuilta.

Makeat juurespalat uunissa
 
1 pieni lanttu
3 porkkanaa
1 palsternakka
2 punasipulia
Suolaa keitinveteen
4-5 rkl kuusenkerkkäsiirappia
3 rkl öljyä yrttejä (esim. rosmariini, timjami...)

Kuori ja paloittele lanttu, porkkanat ja palsternakka. Keitä ne lähes kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Pilko sipulit lohkoiksi. 

Laita kypsät juurekset ja punasipulilohkot uunivuokaan. Kaada päälle kuusenkerkkäsiirappi ja öljyyn sekoitetut yrtit. Sekoita hieman. Anna hautua uunissa 200 asteessa n. 1/2 h. Sekoita välillä.

Avokado-suklaamousse

Joskus sitä vaan netissä surffatessa törmää niin hyvän näköiseen kuvaan / ohjeeseen, ettei sitä vaan voi ohittaa. Vai mitä sanotte tästä Hesarin Yummy baker -blogin kuvituksesta?

Ja sitten kun kuvauksessa vielä luki "synnitön suklaamousse" niin eihän tuota voinut olla  kokeilematta...

Avokado-suklaamousse (2 annosta)

1 iso avokado
1 banaani
2,5 rkl kaakaojauhetta
0,3 tl suolaa
0,5 tl vanilja-aromia
0,5 tl pikakahvijauhetta

(hunajaa)

  
Kuori avokado ja poista kivi. Kuutioi avokado sekä banaani ja soseuta muiden ainesten kanssa blenderissä. Tarkista maku ja lisää halutessasi makeutta hunajasta. Anna viilentyä hetki jääkaapissa ennen tarjoilua.

Koska mulla ei ollut yhtä näyttäviä tarjoilukippoja ja jottei annos olisi LIIAN terveellinen, lisäsin koristeeksi vähän kakkurakeita.

Tuomio: Maku oli silti ihan liian terveellinen meille. Tai kuten mies ilmaisi: "Miksi sä pistät mut ostamaan näin hyviä aineita (lue: banaani, avokado) ja sit teet niistä jotain TÄMMÖSTÄ?"

Lopulta sain siis syötäväkseni 1,8 annosta. Kun niihin lisäsi päälle kermavaahtoa (määrää säästelemättä), maku oli ihan ok. 

Jatkossa meillä taidetaan syödä avokadot sellaisinaan.