Raparperi-marenkipiirakka

Niistä raparpereistä... Niitä vain on ihan loputtomasti. Suolaisten kastikkeiden lisäksi päädyin valmistamaan myös ihan perinteistä raparperikiisseliä (useampaan otteeseen) ja lopulta myös raparperipiirakkaa, vaikka meillä makeita harvoin syödään. Näin vain niin hyvän ohjeen kevään Pirkka-lehdessä (ilmeisesti blogimaailmasta vastaava piirakka on tunnettu pidempäänkin), että oli pakko päästä kokeilemaan sitä miehen "mutta kuka sen kaiken sitten syö?" -mutinoista huolimatta (Ois aikaa julmaa pilaa antaa kakun nimeksi "Pala taivasta", jos se olis vaan joku keskinkertainen kuivakku.) Lopulta kävi niin, että mies putsasi heti piirakan valmistuttua noin puolet vuoasta ja on nyt pyytänyt jo useampaan otteeseen, että tekisin piirakkaa uudelleen!

 Ihana raparperipiirakka

Pohja: 
2,5 dl vehnäjauhoja
3 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
100 g voita
1 kananmunan keltuainen

Sekoita kuivat aineet ja nypi joukkoon pehmeä rasva. Lisää keltuainen ja kääntele taikina sekaisin.  Painele taikina piirakkavuoan (n. 26 cm) pohjalle ja reunoille. Esipaista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.

Täyte/ kiisseli:
8 dl (n. 400 g) raparperia pieninä paloina
3/4 dl sokeria
1,5 dl vettä
2 rkl maissitärkkelystä (maizena)
3 kananmunan keltuaista
1 rkl voita
(ripaus kanelia - tämän lisäsin itse ohjeeseen, koska tykkään kanelista raparperin kanssa)

Mittaa kattilaan kuoritut ja pilkotut raparperinpalat, 1/2 dl vettä, sokeri ja kaneli. Keitä muutama minuutti, kunnes raparperinpalat pehmenevät. Nosta sivuun ja jäähdytä kädenlämpöiseksi.
Sekoita maissitärkkelys loppuun veteen (1 dl) ja kaada seos jäähtyneeseen raparperikiisseliin. Lisää myös keltuaiset. Kuumenna kiehuvaksi samalla sekoittaen, kunnes kiisseli saostuu. Sekoita lopuksi kiisseliin rasva.

Odota että kiisseli vähän jäähtyy ja kaada se sitten esipaistetun pohjan päälle. (Ärsyttävin vaihe! Miksi sen pitäisi olla jäähtynyttä, kun menee kuitenkin uuniin? Mutta ehkä tämä liittyy päälle tulevan marengin onnistumiseen...)

Marenki:
4 kananmunan valkuaista
1 dl sokeria

Vaahdota valkuaiset, lisää vatkaamisen aikana sokeri kolmessa erässä. Marenkivaahto on tarpeeksi kovaa, kun se on kiiltävää ja sileää, ja marenki pysyy kulhossa, vaikka kulhon kääntäisi ylösalaisin. Levitä vaahto tasaisesti kiisselin päälle.

Paista torttua 200 asteessa 8-10 minuuttia kunnes marenki on kauniin vaalean ruskea (Varo ruskistamasta marenkia liikaa). 

Jäähdytä ja tarjoa torttu samana päivänä.

Itse olen tehnyt niin harvoin marenkia, että se oli varmaan tämän kakun jännittävin vaihe. Piti ihan kaivella yleisköne kaapista esille jyrisemään. Hyvin se kuitenkin onnistui. Ilmeisesti marengista ei tämän kakun päällä ole tarkoituskaan tulla kovin kovaa (koska sitä paistetaan niin vähän aikaa!). Makeaa on kumminkin... Jos tekisi tätä muille tarjottavaksi, tekisin pohjan ja kiisselin valmiiksi etukäteen ja juuri ennen tarjoilua marengin päälle, koska seistessään se ilmeisesti väkisinkin vettyy (kun ei ole järin kovaa alun perinkään). Näin kesällä tämä oli vähän hidasta valmistaa, kun piti odotella milloin minkäkin vaiheen jäähtymistä, eikä voinut tyrkätä ulos pakkaseen sitä tekemään. Mutta maku kyllä korvasi vaivan.

Retiisejä ja etikkaa

Jee, ekaa satoa palstalta! VIHDOINKIN kasvimaani retiisit ovat kasvaneet syötävän kokoisiksi. (No okei,  vähän liiottelin tuossa "ensimmäisessä sadossa", tähän mennessä olen kerännyt myös raparperinvarsia, ruohosipulia, rucolaa ja mäkimeiramia.)

Hoksasin, että retiiseistähän voi tehdä vastaavia "hölskytysversioita" kuin mitä aina teen avomaankurkusta.

Hölskytysretiisit

300 g retiisejä 

½ dl vettä 

2 rkl väkiviinaetikkaa 

2 rkl sokeria 

½ tl suolaa

1. Sekoita vesi, etikka, sokeri ja suola purkissa, jossa on tiivis kansi.

2. Leikkaa pestyt retiisit ohuen ohuiksi siivuiksi. 

3. Nosta siivut purkkiin yhdessä muiden ainesten kanssa.

4. Sulje purkin kansi (tiiviisti) ja ravistele voimakkaasti.

5. Anna maustua jääkaapissa hetken aikaa. Retiisit muuttuvat nopeasti vaaleanpunaisiksi. 

Retiisit kannattaa syödä saman päivän aikana, viipaloitu retiisi ei säily kovin hyvin. Itse heitin nämä etikkaretiisit salaattiin antamaan makua. (Testasin myös säilyvyttää jättämällä osan siivuista yön yli purkkiin - seuraavana päivänä ne tuoksuivat ja maistuivat tosi kummallisilta... eli toistan: kannattaa syödä hölskytysretiisit "tuoreina".)

Kermainen kana-raparperikastike

Vieläkin piti keksiä käyttöä raparperille. Päätin siis kokeilla taas kana-raparperikastiketta, nyt kermallä höystettynä. Ohjeen otin taas karppaussivuilta, mutta parantelin sitä enemmän mieleisekseni (lähinnä lisäsin rutkasti mausteita).

Valmis annos, lisukkeena ohraa

Kanaa ja kermaista raparperikastiketta

500g maustamattomia broilerin rintafileitä
3rkl voita
2dl kuohukermaa
1 (iso) sipuli
1 paprika
300g raparperia (n. 3 raparperinvartta)
1/2 tl valkopippuria
1 tl mustapipuria (enemmänkin olisi voinut olla?)
1tl paprikajauhetta
suolaa
ripaus kuivattua inkivääriä (kun unohdin ostaa tuoretta, se olisi ollut parempaa!)

Paista kanat voissa ja lisää kerma. Silppua sekaan sipuli, paprika ja raparperi. Mausta. Hauduta puolisen tuntia.

Hauduttaminen alkakoon!

Tykkäsin tästä kastikkeesta enemmän kuin toukokuussa tekemästäni, jotenkin kerma teki annoksesta täyteläisemmän. Ja jostain syytä tämä kastike oli meistä oikeastaan jopa parempaa vähän jäähtyneenä kuin heti valmistuttuaan.

Valmista kastiketta. Aika paljon irtosi nestettä raparpereistä.

Reissuruokaa

Käytiin muutama viikko sitten testaamassa meidän uutta retkikeitintä Jaamankierroksella. Matkaa kertyi meidän pyörille (Helkaman kaunotar & Bilteman "jopo") reilu 50 km, koska ei ihan aina löydetty noita karttaan merkittyjä oikeita reittejä. Ja välillä löydettiin, mutta yritettiin etsiä, että josko löytyisi vaihtoehto esim. kivikkoiselle metsäpolulle (no ei löytynyt, joten siinä kohtaa piti sitten talutella pyöriä pitkin metsäpusikoita pari kilometriä).

Kaiken varalle oltiin aloitettu retki Surakan brunssilla, ettei nyt heti tulisi nälkä. Sen voimin kestettiinkin reitin lähes viimeiselle nuotiolaavulle, jossa tuunattiin lounaaksi Pirkan pastaa (se valittiin, koska on noista valmispastoista nopeiten kypsyvää) tonnikalalla, purkilla kokonaisia herkkusieniä ja mustapippurilla. Hyvää tuli.