Mantelijauhottomat masariinit

Pähkinä- ja manteliallergikkona joudun nykyään kahviloiden leivospuolella useinkin kysymään "Eihän näissä ole mantelia?" Minusta vaikuttaa siltä, että samaan aikaan kuin keliakasta on tullut yleisempää, myös mantelijauhojen käyttö leivonnassa on lisääntynyt, ja joskus tällaisen "gluteenittoman vaihtoehdon" ajatellaan sopivan kaikille. Myös leivontaohjeissa on mantelijauho mietittänyt, koska en ole keksinyt, millä sen korvaisin.

Nyt vihdoinkin jaksoin ajatuksella googlettaa asiaa, ja mantelijauhon voikin korvata varsin yksinkertaisesti:

• kuivakakut, muffinit ja kuppikakut (= "rasvaiset" kakkutaikinat):  käytä hienoksi jauhettua keksimurua, esim.  digestivekeksimurua tai kaurakeksimurua. 1 dl = noin 3 digestivekeksiä.

• sokerikakkutaikinat / kakkupohjat: korvaa mantelijauho vehnäjauhoilla, mutta käytä vain 1/2 tai 2/3 mantelijauheen määrästä (vehnäjauhot imevät enemmän nestettä)

Pähkinäjauhot puolestaan voi korvata kaurahiutaleilla tai vaikka piparimurulla, jonka pitäisi toimia erityisen hyvin mm. Runebergin-tortuissa.  (Pitääpä pitää mielessä ensi kevääseen...)

Korvaaminen onnistuu kuulemma kaikessa muussa paitsi macaroneissa, joissa mantelin maku on niin oleellinen osa leivonnaista, ettei sitä oikeastaan voi korvata. Korvausohjeista innostuneena päädyin kokeilemaan masariiniohjetta, joka on lojunut "joskus kokeiltavien" pinossa jo jonkin aikaa. Alkuperäisessä ohjeessa käytetäänn mustikoita, minä jatkoin pakastimen tyhjennystä eli täytteeksi valikoitui mustaherukka.

Mustaherukkamasariinit

100 g voita 
1/2 dl sokeria 
1 kananmuna 
3 1/2 dl vehnäjauhoja 
1/2 tl leivinjauhetta 

Täyte 
50 g voita 
1 dl sokeria 
1 dl keksimurua (digestive- tai kaurakeksit)
 2 kananmunaa 
1/2 dl vehnäjauhoja 
1/2 tl leivinjauhetta 
200 g (4 dl) mustaherukoita (pakaste) 
 

 

 1. Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää muna vatkaten. Sekoita vehnäjauho-leivinjauheseos taikinaan. Nosta taikina jääkaappiin tekeytymään noin tunniksi. 
2. Painele taikina huolellisesti voideltujen metallisten leivosvuokien pohjalle ja reunoille tai muffinipellille. Nosta vuoka vielä jääkaappiin. (Varudu siis näpertelyyn - ei olut tuo taikinan painelu muffinivuokiin ihan mun juttu, mutta sitkeydellä siitäkin selvittiin.)
3. Vatkaa täytteen rasva pehmeäksi. Lisää sokeri, digestive-keksimuru ja munat yksitellen vatkaten. Sekoita täytteeseen vehnäjauho-leivinjauheseos. 
4. Jaa vuokiin jäiset mustaherukat ja annostele päälle täyte. Tasoita täyte siten, että se peittää mustaherukat. (Tässä jouduin vähän painelemaan herukoita "alemmas.)
 5. Paista 200 asteessa uunin alatasolla noin 15 minuuttia. Irrota masariinit vuoista haaleina. Koristele tomusokerilla. 

 

"Salainen" aseeni tomusokerin sirotteluun on teesiivilä

Mukavan makuinen lopputulos! Nautiskeltiin juhannuksena jäätelön kanssa.

Maitohorsmaa paistettuna ja keitettynä

Villiyrttejä olen kerännyt ja syönyt ennenkin, mutta tänä vuonna muistin ensimmäistä kertaa lähteä tarpeeksi ajoissa etsiskelenään horsmia, jotta sain ne kerättyä tarpeeksi nuorina. Horsmat kannattaa nimittäin kerätä syötäväksi alle 20 cm mittaisina. Horsmat voi helposti nykäistä ylös maasta, mutta kotona kannattaa siivota versot ja napsaista kovin osa tyvestä pois. Horsmanversot olivat samalla ensimäistä satoa palstaltani! (Tai tarkalleen ottaen sen vierestä.)

Yleensä ohjeissa neuvotaan horsmat valmistamaan "keittämällä kuten parsa". Kaverit fiilistelivät facebookissa kuitenkin paistettuja horsmia, joita söivät esim. kananmunan kanssa aamiaisella. Päätin siis ensimmäisenä kokeilla paistamista, koska ainakin teoriassa mistä tahansa tulee hyvää, kun lisää voita ja suolaa. 

Siinä ne nyt paistuvat

Suurella mielenkiinnolla maistelin lopputulosta, ja vaikka maku olikin ihan mielenkiintoinen, ei noussut mitenkään ykkössuosikiksi tämä ruoka. Melko vahva, vähän kitkerä maku. Paistetut horsmat eivät oikein tuntuneet sopivan myöskään ruoansulatukselleni.

En kuitenkaan luovuttanut näin helpolla vaan jostain keksin, että horsmat voi myös säilöä keittämällä ne etikkkaliemessä.  Tätähän oli pakko kokeilla, sillä toinen mottoni on, että mistä tahansa tulee hyvää, kun lisää tarpeeksi etikkaa. Ja etikka ei pettänyt tälläkään kertaa!  Keittäminen vähensi versojen kitkeryyttä ja näin valmistetut horsmanversot sopivat erinomaisesti esimerkiksi juustoleivän päälle. (Vrt. karhunlaukka, jota voi ostaa lasipurkissa säilykehyllystä.)

Etikkasäilötty maitohorsma

maitohorsman nuoria versoja
0,5 dl etikkaa
0,5 dl vettä
0,5 dl sokeria
1 tl suolaa

Yhdistä etikka, vesi, sokeri ja suola ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää maitohorsmat ja keitä n. 5 minuuttia. Jäähdytä ja siirrä tiiviissä astiassa (lasipurkki, pakasterasia) jääkaappiin.

Yleensä nämä etikkasäilykkeet maistuvat parhaalta, jos malttaa niiden antaa vetäytyä vähintään viikon tai pari. Mutta minä tykästyin näihin niin paljon, että söin pois parissa päivässä. Ja kävin hakemassa lisää versoja keiteltäväksi. Tosin löytäminen olikin jo vaikeampaa, koska pahuksen kasvit kasvavat niin nopeasti! Ensi kevättä odotellessa...

Kaksi minttuista kesäjuomaa

Kevään remontin yhteydessä asensimme keittiöömme pakastimen, josta saa jääpaloja. Vaikka hieman asiaa epäilin, on laite ollut meillä melkein päivittäisessä käytössä. Näin ilmojen lämmetessä on ihanaa valmistaa erilaisia kesäjuomia, joihin jääpalat saa suitsait.

Ohessa kaksi suosikkiani, joihin molempiin käytetään minttua. Itse käytän yleensä kuivattua minttua, koska sitä aina maustekaapistani löytyy, mutta toki sen voi korvata myös tuoreella. Tällöin kannattaa säästää muutamia mintunlehtiä juoman koristeluun.

Azerbaidžanilaisen šerbetin ohjeen löysin aikoinaan ikivanhasta Neuvostoliiton keittiöt -keittokirjasta. Šerbetit ovat kevyitä mehuja, joihin käytetään happamia hedelmiä (luumuja, sitruunaa, granaattiomenoita). Juomaan lisätään yleensä myös ruusuesanssia. Mehun tulee olla kirkasta, joten hedelmät puristetaan siihen varovaisesti tai mehu siivilöidään puristamisen jälkeen.

Minttušerbet

1½ rkl kuivatettua minttua 
1 sitruunan mehu 
n. 60-90 g sokeria (30 sokeripalaa) 
1 litra vettä 
1 rkl ruusuvettä 

Minttua keitetään 0,5 litrassa vettä 2 minuuttia. Kansi suljetaan ja liemi saa hautua puoli tuntia, minkä jälkeen se siivilöidään. (Käytän yleensä ihan metallista pastasiivilää, tai tarvittaessa pienisilmäisempää teesiivilää.) Lopussa vesimäärässä keitetään sokeria, kuumaan liemeen lisätään minttuhaude , sekoitetaan ja annetaan seistä, kunnes liemi on täysin jäähtynyt. Lisätään sitruunan mehu (ja ruusuvesi) ja pannaan šerbet kylmään jäähtymään. 

Toiseen suosikkini sain ohjeen työkaverini mukanaan tuomien raparperien mukana. Tätä voi käyttää myös kesätunnelman luomiseen keskellä talvea käyttämällä pakastettua raparperia. Nimestään huolimatta tässä raparperijuomassa ei ole teetä, liekö saanut nimityksensä hieman ruskeasta väristään.

Raparperijäätee 

250 g raparperia 
1 l vettä 
150 g sokeria
1,5 rkl kuivattua minttua (tai nippu tuoretta)
1 l vettä
(1 rkl ruusuvettä)

Nosta kattilaan pestyt raparperit, vesi ja sokeri. Anna kiehua hiljalleen 5-10 minuuttia. Anna vetäytyä tunnin ajan. Siivilöi mehu ja laita se kylmään. Keitä kuivattua minttua vedessä 10 minuuttia. (Jos käytät tuoretta minttua, kaada kiehuva vesi mintun päälle ja anna imeytyä 10 minuuttia.) Siivilöi juoma. Sekoita minttujuoma ja raparperimehu. Mausta halutessasi ruusuvedellä. Viilennä juoma huolella ja tarjoa jääpalojen kera.