Kanaa ja raparperia

Työkaverin raparperit olivat viikonlopun aikana vähän venähtäneet, joten hän toi niitä pussillisen kahvihuoneeseen. Otin muutaman ja päätin kerrankin kokeilla suolaisia ruokia näistä, vaikka raparperikiisselistä tykkäänkin. Jostain syystä parhaimman kuuloiset ohjeet löytyivät karppausfoorumilta, oman version sovelsin sinne kirjatusta englanninkielisestä ohjeesta.

Kananrintaa raparperikastikkeessa

n. ½ kg kananpojan fileepihvejä
1 rkl vehnäjauhoja mustapippurilla, paprikalla, chilillä ja suolalla (kevyesti) maustettuna
250 g kuorittuja raparperin paloja (3-4 "normaalia" vartta, työkaverin raparpereistä 1 kpl painoi 270 g. Onneksi on keittiövaaka!)
2 ohueksi viipaloitua sipulia
2 iso hienonnettua valkosipulinkynttä 
1 rkl tuoretta timjamia (tai 1 tl kuivattua) - ilmeisesti tähän sopisi hyvin myös salvia
2 dl valkoviiniä 

1. Sekoita jauhot ja mausteet kulhossa/lautasella ja leivitä fileepihvit 
2. Kuumenna öljy korkeareunaisessa paistinpannussa ja paista fileepihvejä n. 5 min/puoli. 
3. Lisää raparperi ja sipuli. Sekoita ja kypsennä sekoittaen noin 8 minuuttia, kunnes sipulit ovat paistuneita (ruskeita).
4. Lisää valkosipuli, timjami ja valkoviini ja vähennä lämpöä. 
5. Kypsennä 45 minuuttia välillä sekoittaen, kunnes kana on pehmeää.

Tarjoile riisin kera.

Alkuperäisessä ohjeessa päälle ripotellaan vielä tarjoiluvaiheessa manteleita, mutta pähkinä-allergian takia se jäi nyt kokeilematta. Niin ja valkoviinihän oli meiltä oikeasti kotoa loppu, ja Alko oli jo kiinni kun aloitin... Joten käytin venäläistä makeaa luumuviiniä. Arvelin että se sopii kuitenkin paremmin kuin tequila tai mustaherukkalikööri, joita olisi löytynyt viinakaapista.

"Suomalainen tortilla" (eli täytetyt letut)

Täytetyt letut ovat todellista "vanhasta uutta" -ruokaa. Ensin lettutaikinaan voi käyttää kaikki jääkaappiin unohtuneet maitotuotteet. Sitten kun lättyjä on iso pino ja mahat on jo täynnä makeita hillolettuja voi loput letut jättää jääkaappin odottamaan seuraava aamua / lounasaikaa. 

Päälle voi lisätä vähän edelliseltä päivältä yli jäänyttä sienikastiketta. Tai lihapullia. Tai molempia. Ja juustoa.

Ja eikun hetkeksi läpenemään mikroon ja lettu rullalle. (Tai ensin rullalle ja sitten mikroon. Itse tykkään tehdä ensiksi mainitulla tavalla, kun tuntuu lämpenevän tasaisemmin.)

Tai sitten voi olla yhtä viitseliäs kuin äitini ja valmistaa kastikkeen ja paistaa letut varta vasten suolaista täytettä varten. Äidillä on aina pakastimessa sienillä tai jauhelihalla (tai molemmilla) täytettyjä lettuja odottamassa nälkäistä syöjää. Pikaruokaa parhaimmillaan!

Korvasienikastike

Ihan uutta intoa saa taas myös tähän bloggaamiseen, kun ruoissa voi taas käyttää itse poimittuja / kasvatetuja ainesosia! Palstalla jo ruohosipuli viheriöi ja matkalla viikonlopun viettoon oli pakko pysähtyä läheisellä hakkuuaukiolla. Pieni rämpiminen kannatti, sillä mukaan saatiin ihan kiva määrä korvasieniä (juuri sopivasti kolmelle syöjälle, joista kaksi ei fanita sieniä, mutta syö kun niitä eteen laitetaan).

Söin korvasieniä ensimmäisen kerran ikinä pari vuotta sitten, minun makuuni ovat ehkä vähän miedon makuisia. Voi tietysti johtua siitäkin, että ylivarovaisena ihmisenä yritän välttää itseni myrkyttämisen ja olen yleensä keittänyt näitä kaksi kertaa kahdeksan (tai jopa 10) minuuttia. Ajoin myös muut ihmiset ulos keittiöstä keitinvedestä haihtuvien myrkkyjen takia. Tosin ilmoitin, että jos minua ei näy tuntiin, kannattaa ehkä tulla tarkistamaan tilanne, jos vaikka olenkin tuupertunut... Keittämisen jälkeen paistoin sienet ja lisäsin kermaa ja kuullotettua sipulia. Kai sitä jotain muutakin kuin kastiketta voisi sienistä tehdä, mutta sienikastike vaan on niin hyvää.

Ja vaikkei korvasieni suosikkini olekaan, niin eihän niitä voi olla etsimättä, kun vihdoin talven jälkeen pääsee taas "metsästys"tunnelmiin! Laiskemmat voivat etsiä korvasieniä vaikka suoraan tietokoneeltaan.