Jauhelihakastike hirvenlihasta

Meille tulee jouluvieraita, jee! Mutta koska he tulevat jo aaton aattona, arvelin että pitää heille saapumispäivänä tarjota jotain vähän vähemmän jouluisaa. Pakastimesta löysin hirvenlihaa (pakastin tyhjenee, jee!), joten teinpä sitten siitä kastiketta. Ihan omasta päästä.

Ruskista hirveliha (n. 700g) ja lisää joukkoon muutama porsaan kylkiviipale rasvan makua antamaan.

Pilko 4 pientä sipulia. Lisää pannuun. Pilko myös 4 valkosipulinkynttä.

Mausta pippurisekoituksella ja soijakastikkeella. Lorauta joukkoon vähän nestettä maustekurkkupurkista (riistan kanssa sopii etikka - tämä korvaa sen). Lisää vielä purkillinen tomaattimurskaa ja ruokakermaa ja anna hautua niin kauan kun spagetin keittämiseen menee.

Kai sitä olisi voinut jotain kevyempääkin ruokaa keksiä näin ahmintafestin edellä, mutta ei meillä ollut kaapissa mitään muuta raikasta/tuoretta kuin tomaatteja... Tarkoitus on mennä jouluruokaostoksille vasta kun vieraat tulee!

Lanttusupikkaat

Lapsena muistan inhonneeni lanttua keitoissa (tämän vuoksi äiti aina soseutti kaikki keitton vihannekset ennen kun lisäsi esim. makkarat...), mutta syöneeeni sitä ihan tyytyväisenä eväspaloina ne 7 kuukautta vuodesta, jotka ylipäätään pystyn syömään raakoja juureksia.

Lanttusupikkaista en ollut kuullutkaan, ennen kun tänä syksynä maistoin niitä ystäväni luona (ja olen sentään asunut Pohjois-Karjalassa jo 12 vuotta! Tutuksi on käyneet lanttukukko, sultsinat ja vatruskat, mutta että supikkaat? Siis jotkut kengät?)

Olin kuitenkin heti myyty: lantusta tulee supikkaissa ihanan makeaa ja ruiskuori maistuu mukavan rapsakalle. Kiitos siis Katjalle ohjeesta! (Ohje löytyy myös Hesarin sivuilta.)

Lanttusupikkaat

(24 kpl)

Lanttutäyte:
1 kg lanttua
1/2 dl vettä
2 tl hunajaa
1 rkl voisulaa
suolaa

Ruistaikina:
2 dl vettä
1 tl suolaa
4 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja

Voiteluun:
voisulaa

1) Valmista ensin lanttutäyte. Kuori ja viipaloi lantut. Hauduta lanttupalat pehmeiksi kattilassa pienessä vesitilkassa. Soseuta pehmeät lantut haarukalla ja lisää hunaja, voisula ja suolaa maun mukaan.
2) Tee taikina. Sekoita suola kylmään veteen. Lisää jauhot ja sekoita ainekset käsin melko kovaksi taikinaksi.
3) Kaulitse taikinasta ohut, noin 4 millin paksuinen levy. Irrota levystä paloja juomalasilla. Näitä pyörylöitä kutsutaan kuoriksi. Ohenna ja levittele kuoret kaksinkertaisiksi kaulimella tai pulikalla.
5) Laita reilu ruokalusikallinen lanttutäytettä kuoren toiselle puoliskolle. Taittele kuoren toinen puoli toisen päälle ja painele kiinni.
6) Asettele supikkaat uunipellille ja paista kuumassa, 250–275-asteisessa uunissa. Paista noin 15 minuuttia, kunnes supikkaat ovat saaneet väriä, myös pohjastaan.
7) Voitele lämpimät supikkaat voisulalla ja anna niiden pehmetä laakeassa astiassa leivinliinan alla.

Pientä hakemista oli taikinan kiinteyden kanssa, välillä taisin kaulita taikinan jopa liiankin ohueksi, koska se repesi. Ei kuitenkaan makua haitannut. Koska minulla oli vain tosi pieni lanttu (ostin sen ajat sitten, kun oli tarkoitus leipoa, mutta sitten tuli 2 viikon superflunssa ja leipominen jäi, ja söin osan lantusta välipalana kun en jaksanut laittaa ruokaa...), täytettäkin tuli vähemmän ja käytin lopun taikinan karjalanpiirakoihin.

Piparin makua

Ylen nettisivuilla törmäsin seuraavaan (ehkä Matkahuollon piparikampanjan innoittamana esitettyyn?) kysymykseen:

Ruotsissa on myynnissä piparilla ryyditettyä kivennäisvettä, viiliä, pullaa, ja jopa veripalttua eli rössyä. Mihin kaikkeen piparin maku sopii ja mihin sitä voisi vielä lisätä? 

Minusta pipari sopii erinomaisesti aamujugurttiin tai esimerkiksi jäätelöannokseen! Etenkin persikan pariksi sopii mielestäni todella hyvin. Ja kyllä, minulla on maustemylly, josta voin rouhia "piparimaustetta" esimerkiksi kahvin sekaan.

Sen sijaan oikeat piparit eivät ole mitään erityistä herkkuani - eniten pidän taikinasta! Ja se muottivaihe on myös mukava, mutta valmiina piparit on jotenkin vähän tylsiä. Ja niitä tulee aina ihan liikaa! Kysymyksen kommenttiraidassa suositeltiin kokeilemaan piparimaustetta myös kaurapuurossa omenasoseen kanssa. Kuulostaa kokeilemisen arvoiselta idealta.

Aamiainen uunissa

"Huhuu? Tuu keittiöön!"

Uuniin menossa

"Nyt ois sulle blogiin kuvattavaa!"

Lisättiin uunivuokaan vielä makkaroita

Sunnuntain kunniaksi mies laittoi vähän parempaa aamiaista. Vai onko tämä brunssi?

Kuvasta puuttuu vielä itse puristettu appelsiinimehu.

Gruusialainen kaalipata

Kaalikin on superruokaa. Jotenkin yhdistän isot kaalipellot kuitenkin enemmän itäiseen naapuriimme kuin suomalaiseen maalaimaisemaan. Venäläisissä kansanviisauksissa lapsetkin syntyvät kaalinpäistä. Meillä on puolikas pää möllötellyt kaapissa siitä lähtien, kun marraskuussa tein kaalilisuketta, joten lopuista päätin tehdä gruusialaista kaalipataa. (Tähän ruokaan sain muuten alunperin idean työpaikkani ruokalasta, kuten ilmeisesti moni muukin.) Siihen tarvitsin kuitenkin enemmän kaalia, kuin mitä minulla kaapissa oli. Eikun kauppaan. Ja koska kaalit on AINA niin isoja, nyt jäi puolestaan tästä uudesta kaalista 1/3 jäljelle. Olen tainnut joutua ikuiseen kaalikierteeseen...

Gruusialainen kaalipata

1-1,5 kg keräkaalia
2 sipulia
paljon valkosipulia
vettä
2 isoa suolakurkkua (n. 150 g)

2 prk (140 g) tomaattipyreetä
2 prk (240 g) smetanaa
3 tl paprikajauhetta
1 tl suolaa / sopivasti soijakastiketta
mustapippuria
timjamia

(meiramia)
vajaa 100 g juustoraastetta (esim. emmental)

Suikaloi kaali ja sipulit isoon uunivuokaan. (Olisin käyttänyt valurautapataani, mutta se haisi taas oudolta - pitänee lähiaikoina tehdä vähän parempi puhdistus kuin viimeksi. Tyydyin siis pienempään kokki-pataan.) Lisää joukkoon silputtu  valkosipuli. Kaada pohjalle vähän vettä ja hauduta n. tunti. Sekoita joukkoon kuutioitu suolakurkku, tomaattipyree, smetana ja mausteet sekä juusto (jotkut ripottaa juuston vasta päälle). Paista pataa 200-asteisessa uunissa toinen tunti. Vielä parempaa padasta tulee, jos sen antaa hautua vieläkin pidempään, vaikka lämpö jo pois käännettynä.

Jotkut kai lisää tähän pataan myös jauhelihaa, mutta itse en ole koskaan kokeillut. Ja joskus olen suolankin unohtanut laittaa sekaan, mutta hyvältä on aina maistunut... Kinuskissa on valmistanut myös samaa pataa jalostettuna piirakkamuotoon. Mielenkiintoista!

Vietnamilainen Pho-keitto ja kalakastike

Tällä viikolla en ole paljon ole kokkaillut, mutta jokin aika sitten tein Pho-keittoa Helsingin Sanomien ohjeella, jonka mies oli ottanut talteen. 

Lopputulos koottuna lautasella

Ostettiin keitettäväksi lihaksi kerrankin fileetä, ja kyllä kannatti, tuli ihan uskomattoman mureaa. Mung-pavun ituja en löytänyt (enkä jaksanut ruveta idättämään), joten käytettiin ihan perus-ituja, mitä saa ostettua kaupasta säilyketölkissä.

 

Ruoka tarjoiltiin erillisissä astioissa: keitetyt nuudelit & idut & liha - liemi (jossa nuo edellä mainitut oli keitety, mutta sitten otettu pois) - kevätsipuli - limettilohkot - pilkottu chili - thai-basilika (ohjeessa oli tuoreyrtteinä korianteria, minttua & basilikaa, mutta meiltä löytyi nyt vain tuota pakastettua thaibasilikaa) - nuoc cham -kastike.

Monissa aasialaisissa ruokapaikoissa olenkin törmännyt ruoan kanssa tarjoiltavaan tummaan ja suolaisen kastikkeeseen. Vietnamissa nuoc chamia tarjotaan ilmeisesti lähes jokaisen ruoan kanssa. Hesarissa annettiin tähänkin ohje, ja tulee varmaan tehtyä toistekin nuudeliruokien seuraksi.

Nuoc cham eli lisäkkeenä tarjottava kalakastike

2 valkosipulinkynttä
1 chili
1 rkl tummaa sokeria
1 limetin mehu
4 rkl kalakastiketta (nuoc mam)
4–5 rkl vettä
(1 rkl porkkanaraastetta - itse en laittanut)
 
Survo valkosipulinkynnet, chili ja sokeri tahnaksi. Lisää limettimehu, kalakastike ja vesi. (Sekoita halutessasi porkkanaraastetta kastikkeen joukkoon.) Laita tarjolle.

Päivän aamiainen

Mielestäni säännöllinen ruokailu on yksi hyvinvoinnin kulmakiviä. Siksi pyrin aina syömään jonkinlaisen aamiaisen, vaikka ei olisi edes kovin nälkä. Eipähän myöskään tule, niin ei ehkä tule ahmittua lounaalla (paitsi jos lounaaksi on jotain tosi hyvää...). Eri maissa on aika erilaisia aamiaistottumuksia, mutta omani ovat varmaan aika suomalaisia. Painajaismaisimpana aamiaisena on jäänyt mieleen New Yorkissa hotellissa päivästä toiseen toistunut pannukakku + siirappi ja kärttyisä keittiöhenkilökunta, joka tiukkaa tiskin takaa "coffee, tea, hot chocolate?". Kaikki tarjoiltiin styrox-astioista. Noin neljän päivän jälkeen jätettiin tämä aamiainen väliin ja mentiin vastapäiseen bagel-liikkeeseen.

Koska muotiblogeissa on päivän asu, päätin kuvata viikon ajan mun "päivän aamiaisen".

Torstai: ternimaitopannukakkua, maustamatonta jugurttia, kesäkurpitsa-sitruunahilloa ja kauramuroja.

Perjantai: maustamatonta jugurttia, kesäkurpitsa-sitruunahilloa ja muroja (tää vaan on niin hyvää!). Ja monivitamiini.

Lauantai: glögiä, juustosämpylöitä (mikron kautta) ja maustekurkkua. Karhunlaukkaa suoraan sellaisenaan purkista.

Sunnuntai: puuroa (salainen reseptini, jota käytän aina: 2/3 dl kaurahiutaleita, 1/3 neljänviljanhiutaleita - kaurapuuro yksin on liian lällyä ja 4-viljanpuurosta en muuten niin pidä) voilla (no, oivariinilla).

 Maanantai: maustamatonta jugurttia, pakastemansikoita ja loputkin murot purkin pohjalta.

Tiistai: piimää, mysliä ja ekstrarusinoita (Lidlistä saa parhaat rusinat. Ei mitenkään maksetu mainos, tämä on vain fakta. Ne on siellä karkki/keksihyllyn päässä, mikä on mielestäni tosi outo sijainti.)

Keskiviikko: avokado pippurilla ja sitruunalla. Taisin lisätä myös thai sweet chili -kastiketta kuvan ottamisen jälkeen. (Tää on kaiken kaikkiaan tosi outo valinta multa aamiaiseksi, vaikka hyvää onkin. Oli varmaan kaikki myslit ja jugurtit loppuneet...)

Toinenkin outo aamianen tuli tässä mieleen: Lomakeskuksessa Lugan lähellä oli turisteille tarjolla vain kuppi teetä ja toinen kuppi täynnä jotain valkoista, mikä osoittautui mystiseksi (ja erittäin happameksi) valkoiseksi massaksi. (Ehkä rahkaa? Ehkä jotakin muuta?) Lähimpään kauppaan oli tällä kertaa joku 50 km pitkin metsiä. Sekoitussuhteella 1/2 massaa - 1/2 sokeria sai annoksen nieltyä ja samalla myös hyvän sokeribuustin päivään!

Tomaattinen siskonmakkarakastike

 

Ihme ja kumma - kerrankin keksin "ihan päästäni" ruokaa. Siskonmakkarat oli viikonloppuna lähikaupassa alennuksessa. Mielestäni kyseessä on ihan aliarvostettu raaka-aine, joten ostin paketillisen (hetken harkitsin viittä, mutta tulin järkiini). Lapsena syötiin siskonmakkaroita vain keitossa, mutta nyt aikuisiällä olen nähnyt myös siskonmakkarakastikkeen, joten päätin sellaisen kyhätä. Ja tuli ihan älyttömän hyvää, suosittelen ehdottomasti kaikille!

Siskonmakkarakastike ja spagettia

paketti siskonmakkaroita 
öljyä paistamiseen
2 pientä punasipulia ja 1 pieni keltasipuli
3 valkosipulin kynttä
puolikas paprika (kokonainenkin olisi mennyt, mutta oli vain puolikas)
1 pienenpieni chili + chilijauhetta
140g tomaattipyrettä
mustapippuria, savupaprikaa, paljon kuivattuja yrttejä

Tarjoiluun: vahvan makuista juustoraastetta 

Laita vesi kiehumaan ja keitä spagetti. Samassa ajassa valmistuu myös kastike. (Tässä oli kerrankin niin vähän pilkkomista, että onnistui tällainen vauhti jopa minulta). Pilko sipulit, paprika ja chili (siemenillä tai ilman, miten vain). Laita pannulle öljyä, purista siskonmakkarat pieniksi palleroiksi pannulle ja ruskista. Lisää ensin sipulit ja kuullota ja lisää sitten paprika & chili. Paistele kunnes näyttää kypsältä (aika nopeasti) ja mausta reilulla kädellä. (Laitoin paljon kuivattuja yrttejä ja kuivaamiani chilejä, koska halusin ruoasta myös vähän tulista. Suolaa en lisännyt enkä sitä kaivannutkaan.) Lisää tomaattipyre ja puoli desiä vettä. Anna  tekeytyä vielä hetki. Tarjoile vahvan juustoraasteen kera (mulla oli pitkään kypsytettyä goudaa).

Mums!

Vattukakku

Kyllä tämän näköisen kakun kanssa kannattaa anoppilaan lähteä...

Strömsö, missä olet?

Luin kesällä ikivanhaa Toivo Rautavaaran kirjaa Mihin kasvimme kelpaavat. Sieltä silmiin osui tämä varsin kummalliselta tuntunut vattukakun ohje.
 

Pakkohan sitä oli kokeilla!

Tein tosin vähän pienemmän annoksen, koska vatut on niin hyviä kaikessa muussakin, etten raaskinnut niitä uhrata kokeilevaan keittiööni siltä varalta, että tämä kakku olisikin tosi huono idea.

 Vatut (n. 6dl) ja korppujauhot (67g) sekoitetaan taikinaksi.

Ihan tätä varten kaivelin kaapista yleiskoneen (äiti on sen mulle kirpparilta hankkinut)

 2 munaa ja 67 g sokeria vatkataan kovaksi vaahdoksi.

Vaahto sekoitetaan vattutaikinaan.

Kaadetaan seos korppujauhotettuun vuokaan. (Ja kuljetetaan vuoka anopin luoksen, missä uuni onkin jo laitettu lämpenemään. Samalla unohdetaan kamera kotiin.)

Paistetaan vuoassa kauniin ruskeaksi, eli 175 asteessa n. 50 minuuttia.

Vanilja-rahkakastike pelastaa tilanteen (kuin tilanteen)

(Niellään ylpeys ja...) syödään pois.

Ihan hyvältä kakku maistui, vaikka ulkonäössä oli toivomisen varaa. Erittäin marjaisa. Koostumus oli vähän kuin mudcake (mutta vadelmasta), eli kannattanee siis tehdä matalaan vuokaan. Itse tätä tuskin vaivaudun toiste tekemään, mutta Rautavaaran kirjan aion hankkia ja kokeilla jotain muita villikasviruokaohjeita. 

Wikipedian mukaan Rautavaara on muuten kehittänyt mm. termit "luonnomukainen", "tuoremehu" ja "Mehu-Maija". Aika hurjaa!

Lämmin kaalilisuke ja paistetut silakat

Mies söi töissä pelkän patongin, joten lupasin tehdä illalla hyvää ruokaa. Tehtiin lopulta yhdessä perunamuusia, lämmin kaalilisuke ja paistettuja silakoita (+ kermaviilikastiketta).

Netistä en löytänyt sopivan tuntuista lämmintä kaalilisuketta, joten kehitin sellaisen itse.

n. 600g kaalia paloiteltuna 
kaksi karkeaksi raastettua iso porkkanaa 
½ punainen paprikan pilkottuna 
1 sipuli
loraus soijakastiketta
1 rkl siirappia (jostain olen saanut päähäni, että siirappi sopii kaalin kanssa)
mausteeksi: mustapippuria, timjamia ja rosmariinia (on ollut niin lauha syksy, että sain rosmariinia vielä viime viikonlopuna kerättyä omalta viljelmältä)

Kuva 1

Pilko vihannekset. Lisää kaali (kuva 1), porkkana ja paprika (kuva 2) paksupohjaiseen kattilaan, käytä pohjalla höyrytysritilää.

Kuva 2

Kypsennä sopivan pehmeäksi. Siirrä vihannekset toiseen astiaan odottelemaan siksi aikaa, kun lisäät kattilan pohjalle öljyä ja kuullotat/käristät siinä hienonnettua sipulia (kukin makunsa mukaan). Lisää soijakastike, siirappi ja mausteet. Anna hautua vielä hetki. 

Voilá!

Tarkoitus oli alunperin paistaa muikkuja (täydellinen kala - niitä saa jonkun viimeaikaisen selvityksen perusteella syödä niin paljon kuin haluaa, koska eivät sisällä raskasmetalleja JA pyynti on hyväksi ympäristölle), mutta niitä ei ollut nyt kaupan kalatiskissä tarjolla. Ja silakatkin oli valmista fileetä, mutta olipahan sitten vähemmän hommaa minulle. (Yleensä työnjakomme on, että minä perkaan kalat ja mies paistaa... helpolla siis pääsin tällä kertaa!) 

Pikaohje silakoiden (tai muikkujen) valmistukseen:

1. Leivitä eli pyörittele ruisjauho-suolaseoksessa

2.Paista öljy-rasvaseoksessa

3. Nosta pöytään

Rataouille (artisokan sydämillä "paranneltuna")

Eräillä ystävillämme on yksi keittiön kaapeista täynnä artisokansydän-säilykkeitä. Itse olen vaiheessa, jossa en vielä osaa sanoa mausta, onko se vain melko outo vai jotenkin koukuttava (vuonna 2008 käytin artisokkaa ekan kerran pizzassa ja enkä tykännyt yhtään, joten siitä olen jo edennyt!), mutta mies tykästyi artisokkaan suurinpiirtein heti kokeiltuaan.

Nyt testasimme sitä sitten ratatouillessa.

200g kesäkurpitsaa
200g munakoisoa
suolaa
2-3 isoa sipulia 
runsaasti valkosipulia
1 paprika 
2 tölkillistä kokonaisia tomaatteja liemineen
tölkki artisokansydämiä
1 rkl öljyä
soijakastiketta
mustapippuria
sekalaisia yrttejä

Huuhtele munakoiso ja kesäkurpitsa, viipaloi ja mausta suolalla. Anna seiso noin 1/2 tuntia. Valuta tai kuivaa viipaleet. Paloittele tarvittaessa sopivan kokoisiksi (isohkoiksi) paloiksi.

Kuori sipulit ja leikkaa lohkoiksi. Pese ja paloittele paprikat. Kuumenna öljy isossa kattilassa ja kiehauta siinä sipulit ja paprika. 

Lisää muut kasvikset, soija ja mausteet. (Tomaatteja voi pilkkoa esim. saksilla neljään osaan.) Anna hautua miedolla lämmöllä kypsäksi. 

Tarjoa lisukkeena esim. ohraa tai riisiä. Soijaa voi kaadella lisää myös omaan annokseen.

Ratatouille on yksi ruoista, jota äitini teki/tekee kotona säännöllisen epäsäännöllisesti. Ja se ei maistu miltään ilman soijakastiketta! (Soijakastiketta muuten käytetään ruokaohjeissa ihan kummallisen harvoin, itse korvaan sillä useinkin suolan jopa ihan perus-jauhelihakastikkeessa.) Ohje on (soijaa ja artisokkaa lukuunottamatta) Kotiruoka-kirjasta, joka on seurannut minua siitä lähtien, kun omilleni kotoa muutin. Itsekin aina yllättyy, miten kattavasti siinä on kaikki perusruoat esiteltynä.

Ja ei ehkä laiteta niitä artisokansydämiä tähän ruokaan ensi kerralla, vaikka olikin muuten hyvää... kuulemma jopa parempaa kuin äitini tekemä(?)!
 

Raparperi-rahkapiirakka

This is a recipe that goes around. We got it from our friend, who got it from her friend. This pie is so good that everyone loves it! Luckily it's also very BIG!

Suomeksi tämän herkullisen raparperi-rahkapiirakan ohje löytyy täältä. 

RHUBARB PIE WITH QUARK

Crumb mix

8 dl flour
3 dl sugar
2 teaspoons baking powder
2 teaspoons baking soda
3 teaspoons vanilla sugar
250 g melted butter

Crust
2/3 of crumb mix 
2 dl sour milk (piimä / kefir)
1 egg

Filling
1l rhubarb (+ raspberry / other berries)
500 g quark
2 dl sugar
2 eggs
3 teaspoons vanilla sugar

On top: 1/3 of crumb mix

1. Mix crumb mix's dry ingredients, add melted butter last. Separate in 2 bowls 2/3 for crust (bottom) and 1/3 for topping. (We put little less for topping.)
2. To crust mix, add sour milk and egg. Mix well. Spread on a bread baking tray. (We used lasagne casserole, but it was almost too small.)

3. On the crust, spread rhubarb and other berries etc.
4. Mix quark, sugar, eggs and vanilla sugar in a bowl. Spread on top of the rhubarb. (Or mix everything with rhubarb and then pour on the crust.) 
5. Last spread the rest of crump mix.
6. Bake in oven, 175 C for about 45 minutes. Serve warm or at room temperature. 

Bataattimuusi ja isot feta-lihapullat

 

Lauantai-iltana kävimme ystävämmä luona syömässä ihanaa bataattimuusia ja lohta, joten kun äiti tilasi seuraavaksi päiväksi perunaamuusia, päätimme kuitenkin käyttää bataattia. Muistan ensimmäisen kerran, kun söin bataattia (vuonna 1999 USAssa): silloin en pitänyt mausta, mutta luultavasti lähinnä siksi, että olin KUVITELLUT, että lihakastikkeen kanssa tarjout mukulat olisivat perunaa, joten makea maku pääsi yllättämään. Onneksi olen 15 vuodessa ehtinyt muuttaa mieleni! Bataattia tulee silti liian harvoin käytettyä ruoanlaitossa, koska olen kokenut isojen bataattien pilkkomisen niin kovin hankalaksi! (Miten outo tekosyy...)

Bataattimuusi (4 hengelle - tosin olisi ehkä syöty enemmänkin...)

1 kg bataatteja kuoritaan ja keitetään suolatussa vedessä (tai esim. lihaliemikuution kanssa). Ota talteen hieman keitinlientä ja soseuta bataatit. Lisää n. 1 dl kermaa/maitoa (+ tarvittaessa keitinlientä) ja mausta suolalla, pippurilla ja persiljalla.

Bataattimuusin seuraksi tehtiin feta-jauhelihapullia tomaattikastikkeessa.

Ainekset lihapulliin:

n. 400 g naudan jauhelihaa

fetaa/salaattijuustokuutioita

korppujauhoja 

kananmunia

persiljaa

pippuria, suolaa ym. mausteita

Kastikkeeseen:

purkki paseerattua tomaattia, kermaa (mitä jäi yli muusista), mausteita (suola, pippuri, timjami, muut yriti, savupaprika ym.)

Valmista jauhelihataikina kuten parhaiten taidat.

Lisää joukkoon feta/salaattijuustokuutiot ja muotoile isoiksi palloiksi.

Ruskista lihapullat pannulla. 

Tee samaan aikaan erillisessä padassa paksu tomaattikastike. 

Nostele ruskistetut lihapullat kastikkeeseen ja anna vielä hautua.