Kuusenkerkkäsiirappi

Kuten aiemmin blogissa kirjoittelinkin, alkukesästä tuli kerättyä jättisatsi kuusenkerkkiä. Nyt löytyi vihdoin rauhallinen viikonloppu siirapin keittoon, joten kaivoin loput kerkät pakastimesta. Samalla saan (toivottavasti) siirappia joululahjoiksi ystäville... Ja sopiihan tuo kuusenkerkistä lähtevä tuoksu tosi hyvin jouluun!

Siirappiohjeita löytyi useita, mutta suurimmassa osassa kai oletetaan, että siirappien keittäminen on lukijalle muuten tuttua, sillä mainintoja oli vain kerkkien määrästä (ja nekin vaihteli 1,5 litrasta 5 litraan kerkkiä kilon sokeria kanssa). Omaan makuun oli ehkä parhaiten Arktisten aromien siirappiohje (alunperin Aaltonen, Arkko: Yrttiopas), joten sillä mentiin - pääosin.

Kuusenkerkkäsiirappi

5-6 l kuusen vuosikasvaimia
1 kg sokeria
Vettä

Huuhtele vuosikasvaimet. Peitä kylmällä vedellä niin, että ne juuri peittyvät (minulla meni 1,3 l vettä). Anna seisoa vedessä yön yli.

Keitä vuosikasvaimia liotusvedessä noin 2 tuntia sekoittaen koko ajan pohjia myöten
ettei seos pala pohjaan. (Lisäsin keittämisen alussa kattilaan vielä 5 dl vettä.) Siivilöi ja mittaa liemi.

Nestettä pitäisi olla jäljellä noin 1,5 litraa. Lisää sokeri ja keitä seosta vielä toiset 2 tuntia sekoittaen pohjia myöten pohjaanpalamisen estämiseksi. Seos on valmista kun se on siirappimaista ja kovettuu vähitellen. Miulla ei kaksi tuntia riittänyt, vaan keitin vielä 1,5 tuntia, jotta siirapista tuli paksumpaa. Jäi se silti vielä aika juoksevaksi.
Kaada seos kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Toisessa ohjeessa sokeria olisi käytetty enemmän, siinä sokeria lisätään 500 g nestelitraa kohti ja seosta keitetään, kunnes se on kirkasta ja tummanpunaista ja siirappitesti onnistuu. 

Siirappitesti

Tiputa muutama pisara sokerilientä kylmälle alustalle ja vedä lusikan syrjällä leveästi nesteen läpi. Jos tilkan puolikkaat pysyvät erillään, siirappi on valmista, muuten pitää vielä haihduttaa vettä pois.

Viimeisen tunnin aikana siirappi tummui paljon

Yrttisiirapin ongelmat

1) Jos yrttisiirappi kiteytyy nopeasti, olet haihduttanut siitä liikaa vettä. (Vähennä sokerin määrää seuraavaan satsiin).

2) Jos yrttisiirappi lähtee käymään tai peräti homehtuu, olet haihduttanut siitä liian vähän vettä. (Lisää sokerin määrää seuraavaan satsiin.)

Kuusenkerkkäsiirappi on hyvä yskänlääke (kerkät sisältävät eteeristä öljyä ja C- ja A-vitamiinia) ja ehkä saan siirapista tehtyä mehuakin tiputtamalla sitä vähän (kuumaan) veteen. Ajattelin kokeilla siirappia myös uunijuuresten valmistamisessa, ja kaipa tuo siirappi sopii vaikka jälkiruokakastikkeenakin / jäätelön kanssa.

Lehtikaali-suppilovahveropiirakka

Pientä hiljaiselo keittiössä, pientä hiljaiseloa blogin puolella. On sitä aina silloin tällöin tullut ruokaakin tehtyä, mutta syyskuussa olen keskittynyt pääasiassa keittiöni "klassikoihin", jolloin uusien ruokalajien kokeilu on jänyt vähemmälle. Muutama viikko sitten pääsin kuitenkin kokeilemaan ensimmäistä kertaa lehtikaalia, jota istutin palstalleni työkaverini lahjoitettua minulle siemenpussinsa jämät.

Ohjeeksi valikoitui Kausiherkkuja-kirjasta Hannele Kojon sienipiirakka, jossa lehtikaali on siis vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin sienet. Oikaisin vähän mutkia ja käytin kaupan valmista ruistaikinaa (koska laiskuus).

Lehtikaali-sienipiirakka

Pohja: kaupan valmis piirakkataikina

Täyte:
1 rkl öljyä
3/4 dl kuivattuja suppilovahveroita (tai 3/4 l tuoreita)
1 salottisipuli hienonnettuna
½ dl kuorittuja (suolattomia) pistaasipähkinöitä karkeasti rouhittuna
suolaa
mustapippuria
75 - 100 g lehtikaalia (ohjeen mukaan myös mangoldia tai rucolasalaatti käy)
1 ½ dl vahvaa juustoa raastettuna

2 munaa
1½ dl maitoa

Käsittele pohja paketin ohjeen mukaan. Sekoittele tuoreita sieniä kuivalla pannulla, kunnes niistä on neste haihtunut. Jos käytät kuivattuja sieniä, liota niitä vähässä vedessä noin 15 minuuttia.

Kuullota sipulia öljyssä. Lisää liotetut, puserretut sienet, rouhitut pistaasit sekä mausteet. Sekoittele vielä hetken aikaa ja lisää joukkoon lehtikaali. Anna vihreiden lämmetä ja nosta pannu pois levyltä.

Ripottele juustoraaste esipaistetulle pohjalle. Levitä kasvistäyte juustoraasteen päälle. Kaada lopuksi munamaito ja paista 200 asteissa uunissa noin 25 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt.

Kesäkurpitsapaloja uunissa

Mun tämän syksyn kesäkurpitsaruokasuosikkini on ehdottomasti Kohta kotona -blogista bongattu kesäkurpitsapaistikkaat.

Kesäkurpitsapaistikkaat

2 (n. 750 g) kesäkurpitsaa
1 prk Taco Sauce Hot –maustekastiketta (Santa Maria) - (Mulla ei ole tätä, joten käytin testimielessä chipotle-kastiketta, chunky salsaa, ketsuppia ja thai sweet chili -kastiketta. Parhaiten näistä toimi ehkä chipotle tai salsa)
5-6 (n. 500 g) tomaattia
mustapippurirouhetta
suolaa
1 prk (n. 250 g) kevytmajoneesia
200 g emmetaljuustoraastetta
3-4 valkosipulinkynttä

1. Huuhtele kesäkurpitsat ja leikkaa ne noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet reunalliselle uunipellille leivinpaperin päälle.

2. Levitä jokaisen viipaleen päälle maustekastiketta. Viipaloi tomaatit ja aseta yksi tomaattiviipale kunkin kesäkurpitsaviipaleen päälle. Ripottele pinnalle mustapippurirouhetta ja suolaa.

3. Laita kulhoon majoneesi ja juustoraaste, purista joukkoon valkosipuli ja sekoita tahnaksi. Levitä reilusti tahnaa jokaisen paistikkaan päälle.

4. Paista 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia ja tarjoa esim. lihan lisukkeena raikkaan salaatin ja keitetyn riisin kera.

Uunista leijaileva valkosipuli-majoneesi-juustotäytteen tuoksu on varsinkin ihana... Olen aika varma, että olen joskus Venäällä käydessäni syönyt vastaavalla seoksella täytettyjä munakoisoviipaleita ja nekin oli ihania, joten ehkä yritän niitäkin joskus!

Nopea marjapiirakka

Aikoinaan tein vuosikaudet marjapiirakkaa, jonka ohjeen löysin joskus jostain opiskelijoille suunnatusta mainoslehtisestä. Piirakan nimikin on "Ihan oikeasti helppo marjapiirakka", ja sitä se tosiaan on! Kunhan jääkaapista löytyy kermaviiliä ja kananmunia ja pakastimesta marjoja, saa tästä piirakasta nopeasti tarjottavaa myös yllätysvieraille - valmistus kestää tasan sen verran, kun mitä uunin lämpeneminen ja paisto vaatii.

Ohje on oikeasti ihan älyttömän helppo (sopi siksi keittiössä tumpelolle opiskelijallekin). Jossain vaiheessa tulin opettaneeksi piirakan teon myös leipomisesta kiinnostuneelle appiukolle, ja sen jälkeen saatiinkin sitä melkein aina kyläillessä, joten oma leipominen jäi tältä osin vähemmälle.

Nyt piirakka tuli taas ajankohtaiseksi, kun kävimme viikonloppuna poimimassa punaherukoita. Muutamasta puskasta tuli niin paljon marjoja, etten taas tiedä mihin niitä työntäisin, ja tämä on suurinpiirtein ainoa leivonnainen, jossa punaherukat maistuvat minun suuhuni tarpeeksi makeilta.

"Ihan oikeasti helppo marjapiirakka"

Pohja:
1 1/2 dl juoksevaa margariinia
1 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 kananmuna

Täyte:
1 prk kermaviiliä
1 kananmuna
1/2 dl sokeria
3 dl punaherukoita tai muita marjoja

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita kaikki pohjan ainekset nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

Painele taikina piirasvuoan (halk. 20-27 cm) pohjalle ja reunoille. Sekoita kermaviili, muna ja sokeri keskenään. Laita marjat pohjalle ja kaada kermaviili marjojen päälle. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Loput marjat menevät varmaankin mehuksi kunhan säät kylmenevät niin että viitsii pitää kattilaa tulella pidemmän aikaa.

Papusatoa

Pidin viime vuonna ruusupapujen syönnistä niin paljon, että istutuin tänä vuonna palstalleni ensimmäistä kertaa myös pensaspapua. Papujen viljely on palstankin kannalta hyödyllistä, koska ne eivät tarvitse varsinaista lannoitusta vaan toimivat itse maanparannuskasveina, joten niiden kasvupaikka toimii seuraavana vuonna hyvänä paikkana muille kasveille.

Pensaspavut vaativat lämpimän kasvupaikan. Ehdin omani istuttamaan jo kesäkuun alkupuolella, joten hieman jännitti, kun sää yhtäkkiä kylmeni. Harsolla suojattuna papujen taimet kuitenkin selvisivät. Viikkoa myöhemmin istuttamani vahapavut eivät sen sijaan oleet kunnolla ehtineet vielä itää kylmien iskiessä, joten niistä jäi jäljelle vain 4 taimea.

Pavut kerätään 12-15 mittaisina ja ne tulisi viilentää nopeasti. Pavut säilyvät parhaiten jääkaapissa paperipussissa (muovipussissa kosteus ei poistu ja saattavat homehtua), 3-4 päivää. Ennen syömistä papuja tulle keittää 10 minuuttia, jotta niiden sisältämät myrkylliset aineet eli glykosidit poistuvat. Ennen keittämistä pavut esikäsitellään poistamalla kanta, ja tarvittaessa pavut rihmotaan eli kannan mukana lähtevä rihma vedetään pois.

Keitettyjä valkosipulipapuja ja suppilovahverokastiketta

Pakastettavat pavut huuhdotaan, esikäsitellään ja keitetään noin 3–4 minuutin ajan, ja jäähdytetään sitten nopeasti kylmässä vedessä ennen pakastamista esim. sopivissa annospusseissa.

Kanttarelli-kesäkurpitsarisotto

Käytiin kaverin kanssa muutama päivä sitten etsimässä mustikoita. Vähän oltiin myöhässä, sillä parhaat paikat oli jo muut ehtineet putsata. Mutta ne marjat mitä löytyi, oli tosi hyviä, eli tänä viikonloppuna aion vielä yrittää uudelleen eri paikassa! Ja lohdutukseksi löydettiin vielä satsi kanttarelleja!

Niinpä tällä kertaa yhdistin itse kasvateut antimet metsät tarjoamiin ja laitoin meille risottoa Jamie Oliverin ohjetta soveltaen. Sain mukaan jotain kotonakin kasvatettua, kun lisäsin joukkooon nipun ikkunalaudalla kasvanutta oreganoa!

Kanttarelli-kesäkurpitsarisotto

5 dl vettä (+ tarvittaessa lisää)

1 kasvisliemikuutio
n. 250 g kanttarelleja
n. 500 g kesäkurpitsaa
oliiviöljyä
suolaa 
mustapippuria
1 iso sipuli
2 isoa valkosipulinkynttä
3 dl risottoriisiä
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
tuoretta basilikaa
tuoretta oreganoa (mäkimeiramia)
n. 1 dl raastettua vahvahkoa juustoa (meillä käytetään hollantilaista beemsteriä, kun ystävä toi sitä kesällä mukanaan kolme iso viipaletta.)

Näistä aineksista se syntyy

Keitä vesi ja murenna joukkoon kasvisliemikuutio (ei tarvitse keittää). Pilko sienet ja kesäkurpitsa (Kesäkurpitsa olisi ehkä olut hienostuneempi ohuina viipaleina, mutta mun kesäkurpitsa oli niin iso, että kuorin sen ensin ja pilkoin sitten kuutioiksi.) Paista paistinpannulla öljyssä, kunnes melkein kaikki neste on haihtunut. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja siirrä sivuun odottamaan.

Pilko sipuli ja valkosipuli. Kuumenna keskilämmöllä reilu loraus oliiviöljyä kattilassa, ja kuullota siinä sipulisilppu. (Älä ruskista sipuleita!). Kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää riisit ja hieman oliiviöljyä. Pyörittele ahkerasti miedolla lämmöllä, kunnes riisi on kuullottunut.

Lisää valkoviini ja pyörittele kunnes riisi on lähes imenyt sen. Lisää kasvislientä iso kauhallinen, ja sekoita ahkerasti. Lisää kasvislientä aina kun riisi on lähes imenyt edellisen nesteen. Jatka riisin kypsentämistä miedolla lämmöllä kunnes riisi on kypsää. (Mulla ei ihan kasvisliemi riittänyt, joten tein lennosta lisää. Ehkä keitin liian kovalla kansi auki, niin että neste haihtui eikä imeytynyt riisiin. Tai sitten johtui siitä, että heitin  risottoriisin sekaan jämät puuroriisipaketista.)

Lisää lopuksi sienet ja kesäkurpitsa. Sekoita risottoon silputut yrtit ja juustoraaste.

Tuli ihan älyttömän hyvää! Ei haitannut, että sieniä oli vähän, koska myös kesäkurpitsa pehmenee paistaessa niin että syödessä olisi voinut kuvitella kesäkurpitsapalojakin sieniksi ;). 

Alla vielä kuva, miten 2-kiloista kesäkurpitsaa oli aluksi pakko käsitellä: kaiversin siis myös osan sisuksesta pois, mutta söin sen lopulta ruokaa laittaessa, kun maistui niin makealle...

Kesäkurpitsaröstit

Nyt ollaan taas sen äärellä, mikä sai minut viime vuonna perustamaan ruoanlaittoblogin: kesäkurpitsasato valmistuu! Hetken jo mietin, pitäisikö vaihtaa jättivihannesten kasvatukseen, kun pariviikkoisen loman aikana yksi puskista ehti puskea 2,2 kiloisen mötkäleen. Pienempiäkin syötäviä löytyi ja niistä valmistin Karjalaisen ohjetta soveltamalla Kesäkurpitsaröstejä.

Kesäkurpitsaröstit (n. 12 röstiä) 

1 kesäkurpitsa (n. 500 g)
100g juustorastetta vahvasta juustosta
2 kananmunaa 
1 rkl piparjuurta
suolaa
mustapippuria 
tuoretta persiljaa silputtuna
(2 rkl vehnäjauhoja)

1) Pese ja raasta kesäkurpitsa, valuta lävikössä.  Lisää juustoraaste, kananmunat, piparjuuri ja mausteet. 
2) Paista koeversio miedolla keskilämmöllä lettupannussa (tai tavallisessa, jos ei ole lettupannua). Jos rösti ei tahdo pysyä kasassa, lisää taikinan pari ruokalusikallista vehnäjauhoja.
3) Kesäkurpitsassa on on paljon vettä, joka haihtuu kypsymisen aikana, joten aluksi keot voivat olla korkeampia, paista röstejä aluksi kuumalla pannulla, vähennä lämpöä ja anna kypsyä painelle raastekekoa tiiviimmäksi.
4) Kun alapuoli vaikuttaa kiinteältä, käännä rösti varovasti (Tämä oli vaikein vaihe - en olisi oikein ikinä malttanut odottaa tarpeeksi pitkään hyytymistä. ja sitten piti vielä odottaa, että toinenkin puoli valmistuu.)

Ihme ja kumma - kerrankin en laittanut ruokaani valkosipulia, vaikka se ilmeisesti näihin sopisikin!  (1-2 kynttä / annos.)

Ohjeessa kehotettiin syömään röstejä salaatin kanssa tai kokeilemaan niitä esimerkiksi hampurilaispihveinä. Minä tuunasin pakkasesta pakkasesta löytämääni kaalipiirakanpalan.

Suolaheinäkeitto

Tänään pääsin parin viikon loman jälkeen katsastamaan maapalstani tilanteen. Ihan hyvältä näytti, mitä nyt 3 tuntia sain kaivella oikeita kasveja esiin rikkaruohojen alta. Samalla sain kerättyä pois kokonaisen tölkillisen kotiloita. Koska kotiloita on palstallani paljon, pidän siellä käydessäni yleensä mukana purkkia, jonka pohjalle olen tehnyt etikasta + vedestä vahvaa liuosta (n. 3/4 etikkaa, 1/4 vettä). Siihen tiputetut kotilot kuolevat heti. Kuolleet kotilot voi hävittää hautaamalla ne tarpeeksi syvälle kauemmas viljelyksistä (tai biojätteen seassa, jos haluaa ne kuljettaa kotiin asti).

Suolaheinä oli levittäytynyt myös kukkapennkiin. Naps keittoon vaan!

Rikkaruohoista armon sai ainoastaan suolaheinä, jonka keräsin keittoon. Sitä syödään ilmeisesti yleisestikin Venäjällä ja Puolassa. Puolalaiselta ystävältämme perin nimittäin ihan ruukkuihin istutetun suolaheinän hänen muuttaessaan maasta.Ohjeeen keittoon kysyin venäläistaustaiselta työkaveriltani ja lisäksi hyödynsi muutamaa netistä löytämääni ohjetta (ohje jossa suolaheinät ensin pasitetan voissa ja ohje jossa ne lisätään suoraan keitoon - itse noudatin tässä suhteessa jälkimmäistä)

Heinät juuri kun ne on lisätty veteen

Suolaheinäkeitto

3 l vettä
2 kana- / kasvisliemikuutiota
iso nippu / reilu litra / n. 160 g suolaheinää
6 pientä perunaa kuorittuna ja melko pieniksi kuutioituina
mustapippuria
ripaus yrttisuolaa
silputtuja sipulinvarsia
kourallinen persiljaa silputtuna
1 rkl kuivattua tilliä / pieni kourallinen tuoretta
2 kovaksi keitettyä kananmunaa
smetanaa (Ei ollut, niin käytin kermaviiliä. Smetana olisi täydentänyt keiton makua paremmin, koska on paksumpaa ja "makeampaa")

Kitä kananmunat.
Keitä perunat kypsiksi (pieneksi pilkottuina ne kiehuvat nopeasti) kanaliemessä. 
Siivoa suolaheinät, huuhtele ne hyvin viileällä vedellä, leikkaa pois puisevat varret ja silppua karkeasti. Lisää suolaheinät keittoon kun perunat ovat valmiita, keitä vain muutama minuutti. Mausta. Suolaheinän väri muuttuu vähän keittäessä.

Persiljaa olisi voinut olla enemmän, mutta unohdin napsia niitä mukaan ja kotona kasvaneet oli kärsineet kuivuudesta

Pilko sipulinvarret, persilja, (tuore tilli) ja asettele ne lautaselle kananamunanpuolikkaiden ja smetanalusikallisen kanssa. Kaada päälle kuuma keitto.

Keiton maku oli tosi hapan, ennen maustusta muistutti jopa vähän raparperia. Jonkin verran jäi sekaan hampaisiin tarttuvia lehtiruoteja, joten ylijääneen keiton varmaan vielä soseutan sauvasekottimella ennen syömistä.

Raparperi-marenkipiirakka

Niistä raparpereistä... Niitä vain on ihan loputtomasti. Suolaisten kastikkeiden lisäksi päädyin valmistamaan myös ihan perinteistä raparperikiisseliä (useampaan otteeseen) ja lopulta myös raparperipiirakkaa, vaikka meillä makeita harvoin syödään. Näin vain niin hyvän ohjeen kevään Pirkka-lehdessä (ilmeisesti blogimaailmasta vastaava piirakka on tunnettu pidempäänkin), että oli pakko päästä kokeilemaan sitä miehen "mutta kuka sen kaiken sitten syö?" -mutinoista huolimatta (Ois aikaa julmaa pilaa antaa kakun nimeksi "Pala taivasta", jos se olis vaan joku keskinkertainen kuivakku.) Lopulta kävi niin, että mies putsasi heti piirakan valmistuttua noin puolet vuoasta ja on nyt pyytänyt jo useampaan otteeseen, että tekisin piirakkaa uudelleen!

 Ihana raparperipiirakka

Pohja: 
2,5 dl vehnäjauhoja
3 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
100 g voita
1 kananmunan keltuainen

Sekoita kuivat aineet ja nypi joukkoon pehmeä rasva. Lisää keltuainen ja kääntele taikina sekaisin.  Painele taikina piirakkavuoan (n. 26 cm) pohjalle ja reunoille. Esipaista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 15 minuuttia.

Täyte/ kiisseli:
8 dl (n. 400 g) raparperia pieninä paloina
3/4 dl sokeria
1,5 dl vettä
2 rkl maissitärkkelystä (maizena)
3 kananmunan keltuaista
1 rkl voita
(ripaus kanelia - tämän lisäsin itse ohjeeseen, koska tykkään kanelista raparperin kanssa)

Mittaa kattilaan kuoritut ja pilkotut raparperinpalat, 1/2 dl vettä, sokeri ja kaneli. Keitä muutama minuutti, kunnes raparperinpalat pehmenevät. Nosta sivuun ja jäähdytä kädenlämpöiseksi.
Sekoita maissitärkkelys loppuun veteen (1 dl) ja kaada seos jäähtyneeseen raparperikiisseliin. Lisää myös keltuaiset. Kuumenna kiehuvaksi samalla sekoittaen, kunnes kiisseli saostuu. Sekoita lopuksi kiisseliin rasva.

Odota että kiisseli vähän jäähtyy ja kaada se sitten esipaistetun pohjan päälle. (Ärsyttävin vaihe! Miksi sen pitäisi olla jäähtynyttä, kun menee kuitenkin uuniin? Mutta ehkä tämä liittyy päälle tulevan marengin onnistumiseen...)

Marenki:
4 kananmunan valkuaista
1 dl sokeria

Vaahdota valkuaiset, lisää vatkaamisen aikana sokeri kolmessa erässä. Marenkivaahto on tarpeeksi kovaa, kun se on kiiltävää ja sileää, ja marenki pysyy kulhossa, vaikka kulhon kääntäisi ylösalaisin. Levitä vaahto tasaisesti kiisselin päälle.

Paista torttua 200 asteessa 8-10 minuuttia kunnes marenki on kauniin vaalean ruskea (Varo ruskistamasta marenkia liikaa). 

Jäähdytä ja tarjoa torttu samana päivänä.

Itse olen tehnyt niin harvoin marenkia, että se oli varmaan tämän kakun jännittävin vaihe. Piti ihan kaivella yleisköne kaapista esille jyrisemään. Hyvin se kuitenkin onnistui. Ilmeisesti marengista ei tämän kakun päällä ole tarkoituskaan tulla kovin kovaa (koska sitä paistetaan niin vähän aikaa!). Makeaa on kumminkin... Jos tekisi tätä muille tarjottavaksi, tekisin pohjan ja kiisselin valmiiksi etukäteen ja juuri ennen tarjoilua marengin päälle, koska seistessään se ilmeisesti väkisinkin vettyy (kun ei ole järin kovaa alun perinkään). Näin kesällä tämä oli vähän hidasta valmistaa, kun piti odotella milloin minkäkin vaiheen jäähtymistä, eikä voinut tyrkätä ulos pakkaseen sitä tekemään. Mutta maku kyllä korvasi vaivan.

Retiisejä ja etikkaa

Jee, ekaa satoa palstalta! VIHDOINKIN kasvimaani retiisit ovat kasvaneet syötävän kokoisiksi. (No okei,  vähän liiottelin tuossa "ensimmäisessä sadossa", tähän mennessä olen kerännyt myös raparperinvarsia, ruohosipulia, rucolaa ja mäkimeiramia.)

Hoksasin, että retiiseistähän voi tehdä vastaavia "hölskytysversioita" kuin mitä aina teen avomaankurkusta.

Hölskytysretiisit

300 g retiisejä 

½ dl vettä 

2 rkl väkiviinaetikkaa 

2 rkl sokeria 

½ tl suolaa

1. Sekoita vesi, etikka, sokeri ja suola purkissa, jossa on tiivis kansi.

2. Leikkaa pestyt retiisit ohuen ohuiksi siivuiksi. 

3. Nosta siivut purkkiin yhdessä muiden ainesten kanssa.

4. Sulje purkin kansi (tiiviisti) ja ravistele voimakkaasti.

5. Anna maustua jääkaapissa hetken aikaa. Retiisit muuttuvat nopeasti vaaleanpunaisiksi. 

Retiisit kannattaa syödä saman päivän aikana, viipaloitu retiisi ei säily kovin hyvin. Itse heitin nämä etikkaretiisit salaattiin antamaan makua. (Testasin myös säilyvyttää jättämällä osan siivuista yön yli purkkiin - seuraavana päivänä ne tuoksuivat ja maistuivat tosi kummallisilta... eli toistan: kannattaa syödä hölskytysretiisit "tuoreina".)

Kermainen kana-raparperikastike

Vieläkin piti keksiä käyttöä raparperille. Päätin siis kokeilla taas kana-raparperikastiketta, nyt kermallä höystettynä. Ohjeen otin taas karppaussivuilta, mutta parantelin sitä enemmän mieleisekseni (lähinnä lisäsin rutkasti mausteita).

Valmis annos, lisukkeena ohraa

Kanaa ja kermaista raparperikastiketta

500g maustamattomia broilerin rintafileitä
3rkl voita
2dl kuohukermaa
1 (iso) sipuli
1 paprika
300g raparperia (n. 3 raparperinvartta)
1/2 tl valkopippuria
1 tl mustapipuria (enemmänkin olisi voinut olla?)
1tl paprikajauhetta
suolaa
ripaus kuivattua inkivääriä (kun unohdin ostaa tuoretta, se olisi ollut parempaa!)

Paista kanat voissa ja lisää kerma. Silppua sekaan sipuli, paprika ja raparperi. Mausta. Hauduta puolisen tuntia.

Hauduttaminen alkakoon!

Tykkäsin tästä kastikkeesta enemmän kuin toukokuussa tekemästäni, jotenkin kerma teki annoksesta täyteläisemmän. Ja jostain syytä tämä kastike oli meistä oikeastaan jopa parempaa vähän jäähtyneenä kuin heti valmistuttuaan.

Valmista kastiketta. Aika paljon irtosi nestettä raparpereistä.

Reissuruokaa

Käytiin muutama viikko sitten testaamassa meidän uutta retkikeitintä Jaamankierroksella. Matkaa kertyi meidän pyörille (Helkaman kaunotar & Bilteman "jopo") reilu 50 km, koska ei ihan aina löydetty noita karttaan merkittyjä oikeita reittejä. Ja välillä löydettiin, mutta yritettiin etsiä, että josko löytyisi vaihtoehto esim. kivikkoiselle metsäpolulle (no ei löytynyt, joten siinä kohtaa piti sitten talutella pyöriä pitkin metsäpusikoita pari kilometriä).

Kaiken varalle oltiin aloitettu retki Surakan brunssilla, ettei nyt heti tulisi nälkä. Sen voimin kestettiinkin reitin lähes viimeiselle nuotiolaavulle, jossa tuunattiin lounaaksi Pirkan pastaa (se valittiin, koska on noista valmispastoista nopeiten kypsyvää) tonnikalalla, purkilla kokonaisia herkkusieniä ja mustapippurilla. Hyvää tuli.

Kesäkaaliwokki

Oma kaalinkasvatukseni on ottanut vähän takapakkia, kun kaikki kesäällä istuttamani taimet kuolivat sirkkalehtivaiheen jälkeen. Onneksi taimimyymälästä sain elinkelpoisempia yksilöitä. Tosin niiden mukana sain myös noin tsiljoona kaalitoukkaa, ja vaikka olenkin sitkeästi niitä nyppinyt pois, määrä ei tunnu vähenevän. Nyt kylmiä säitä uhmaten istutin taimet jo maahankin, saa nähdä selviääkö yhtään kaalinlehteä syötäväksi asti...

Onneksi kaupasta saa jo varhaiskaalia! Siitä syntyi tämä ihanan kesäinen kaaliherkku, joka meillä pähkinäallergian vuoksi tehdään ilman manteleita. Kannattaa tehdä iso annos, sillä on ihan älyttömän hyvää! (Ja ohjeesta kiitos kaverille, joka eräänä iltana kutsui grillailemaan ja tarjosi tätä makkaroiden kanssa... Kaalilisuke loppui ennen kun muut grillattavat.)

Kaaliwok

300 g kaalia  

1-2 porkkanaa  

1 pieni sipuli  

2 valkosipulinkynttä  

2 cm pala inkivääriä  

1 punainen chili  

2 tl juustokuminaa  

1 tl currya

3 rkl öljyä

1 tl suolaa

0,5 tl mustapippuria

tuoretta korianteria silputtuna
1 rkl voita

(50 g manteleita) 

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi, kuori ja viipaloi porkkanat. Suikaloi sipulit, hienonna valkosipulinkynnet ja viipaloi chili. Kuori ja hienonna inkivääripala. (Paahda mantelit kuivalla pannulla.)
 
Kuumenna öljy pannussa. Kuumenna mausteita hetki, lisää kasvikset ja paista sekoitellen, kunnes kaali pehmenee. Lisää tarvittaessa pannulle vähän vettä. Lisää tuore korianteri loppuvaiheessa. Viimeistele ruoka voilla. (Lisää pinnalle mantelit.) 

Tarjoa lisänä suolalla ja sitruunalla maustettua (turkkilaista) jogurttia.
 

Tämän ruoan myötä innostuin taas pitkästä aikaa inkivääristä. Lisäsin sitä pienen palan raastettuna jopa raparperikiissellin. Nam!

Villiyrttisatoa: Nokkoslevite

Kesäkuun alun villiyrttikurssin varsinainen vetäjä oli sairastunut, mutta saimme silti syödäksemme. Mielenkiintoisin uusi tuttavuus oli peltokanankaali, joka (nimensä mukaisesti) maitui aivan kukka-/parsakaalille! Kurssin vetäjän mukaan kukkaa kasvaa tällä hetkellä "ihan kaikkialla", mutta vielä ei ole omiin silmiin osunut. Jotain toista keltaista puskaa yritin kyllä pyörälenkin varrella maistella, mutta maku ei osunut kohdalleen.

Sen myös opin, että syystä tai toisesta pyöreälehtiset voikukanlehdet ovat miedompia kuin teräväreunaiset. Yleisesti ottaen en noita voikukanlehtiä hirveästi fanita, mutta hyvin ne upposivat horsman kanssa vihersalaatissa, kun jokossa oli myös "tavallista" salaattia. Ehdottomaksi kesäsuosikikseni muodostui kuitenkin ihanan pehmeä nokkoslevite (pehmeys tulee öljystä), jossa nokkonen antaa hyvää makua, mutta ei kuitenkaan ole liian dominoiva. Ja on muuten helppo valmistaa!

Nokkoslevite (eli kesäpiknikin kunkku)

margariinia / muuta rasvaa

runsaasti ryöpättyä nokkosta

oliiviöljyä

ripaus pippuria

Silppua nokkoset. Yhdistä aineet. Syö esim. maalaisleivän / patongin päällä.

Kuusenkerkkärahka

Jotenkin aina lähtee käsistä ruoka-ainemäärien kanssa. Kerättiin tosiaan kuusenkerkkiä siirappia varten. 2 litraa olisi riittänyt hyvin, mutta nyt kun mittasin lopullisen määrän, niin mulla onkin niitä 4 litraa! Huhhhuh. No, riittääpä kerkkiä hyvin muihinkin ruokiin. Tein siis iltapalaksi kuusenkerkkäsmoothien innoittamaa rahkailtapalaa.

Raikas kuusenkerkkärahka

2 dl rahkaa
(pieni loraus maitoa)
10-15 kuusenkerkkää
1-1,5 dl marja-hedelmäseosta (sis. mangoa, vadelmia ja mustaherukoita)

Pistä ainekset tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi. Jos haluat juoksevampaa jälkkäriä tai smoothieta, lisää maitoa.
 

Heti muuttui fotogeneettisemmäksi tämä kuva kun lisäsi nuo koristekerkät

Raparperi-tomaattikastike possunlihalle

Viikonloppuna jatkoin myös raparperien "hävittämistä" ja Hesarin torstain ruokaliite olikin sopivasti omistettu tälle kauden raaka-aineelle. Koska grilli kävi kuumana ja possunliha tunnetusti tykkää hieman happamesta seuralaisesta, pääsi kokeiluun lehden raparperi-tomaattilisuke.

Raparperi ja tomaatti ne yhteen soppii

Raparperi-tomaattikastike 

2-3 tomaattia (n. 250 g)
400 g raparperia 
1 dl sokeria (laitoin vähän vähemmän)
3 dl vettä 
½ tl suolaa 

Pilko tomaatit ja paloittele raparperit. Kiehauta sokeri ja vesi, lisää raparperit. Keitä miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Lisää tomaatit ja kiehauta. Mausta suolalla. Tarjoile huoneenlämpöisenä kalan tai lihan kanssa.

Alkuperäisessä lehden kuvassa raparperit oli saatu säilymään melko isoina paloina, mutta kyllä minulla 10 minuutin keittäminen aiheutti raparperien hajoamisen eli soppaefektin, vaikka yritinkin keittää ohjeen mukaisella miedolla lämmöllä. Makua se ei haitannut, yllättävän hyvin sopivat raparperi ja tomaatti yhteen (vink vink kaikille, joiden mansikat on jo syöty loppuun pakastimesta). Ja todella hyvin sopi kastike yhteen aiotun seuralaisen eli possupihvin kanssa!

Kuusenkerkkäperunat

Tänään pääsen harrastuksen kautta Marttojen villiyrttikyrssille, jee! Vietinkin juuri viikonlopun mökillä, jossa olen omat "hortoiluni" aloittanut aikoinaan. Muistan esimerkiksi, miten ala-asteikäisinä teimme sisareni kanssa "kesäkeittoa" keräämällä syvälle lautaselle mustikanlehtiä, kuusenkerkkiä, ketunleipiä ja koivunlehtiä ja lisäämällä päällä kaivovettä. Eikä tarkoitus ollut syöttää keittoa jollekin pehmoeläimelle vaan popsia ihan itse, kun olin lukenut, että nuo olisivat kamalan terveellisiä ainesosia. Keitto ei kuitenkaan kovin hyvin maistunut, ja seuraava kulinaarimen toimintaideamme eli ranskanleipien voitelu ja päällystäminen ketunleivillä oli huomattavasti onnistuneempi. (Ja vielä tuottoisampi, sillä tottakai myimme nitä sitten mökillä olleille sukulaisille.)

Myöhemmin on useamman kerran todettu, että voihan (ja joskus margariini) se tekee melkein mistä vain hyvää.  Viikonloppuna tuijottelin siis mökillä kasvia kuusia ja mietin, olisinko jo kypsä uusille kokeiluille. Kuusenkerkät sisältävät mm. A- ja C-vitamiinia je sekalaisia terveysvaikutuksiakin on, mutta minua motivoi eniten yleensä se, että on hauskaa käyttää hyödyksi jotakin, mikä vain "itsekseen" kasvaa ympärillä. Maanomistajan lupa touhuun oli helppo saada, ja koska kuusia oli tontilla pajon, keskityin lähinnä poimimaan kerkkiä polkujen varrelta "pois tieltä" ja kuusten maata hipovilta alaoksilta, jotka eivät kuitenkaan loputtomiin voisi maata kohti kasvaa.

Netistä löytyi paljonkin ohjeita, mutta koska en suhteellisen alkeellisissa oloissa halunnut ruveta kikkailemaan ennen alustavaa tutustumista raaka-aineeseen, sai ensimmäinen testiruokani olla kuusenkerkkäperunat.

Ainkeset:
n. 2 dl kuusenkerkkiä
voita
edellisenä päivänä keitetyjä perunoita
(meri)suolaa ja tarvittaessa muita mausteita

Lämmitä voi pannussa miedolla lämmöllä ja lisää hieman pienityt kuusenkerkät. Ilmeisesti kuusenkerkkien paistamisessa kannattaa olla varovainen, jotta ne säilyttävät makunsa (vältä siis liian pitkää paistoaikaa). Lisää pilkotut perunat kuusenkerkkävoihin ja paista lämpimäksi. Mausta.

Mielestäni kokelu oli oikein onnistunut ja kerkät antoivat hauskaa kesäistä makua perunoille, itse en kaivannut muuta lisämaustetta kuin suolaa. Seuraavana aamuna käytiin yhdessä maanomistajan kanssa keräämässä vielä lisää kerkkiä niin että pääsen testaamaan myös siirapin tekoa, kunhan löytyy riittävästi aikaa useamman tunnin keittelyyn.

Kanaa ja raparperia

Työkaverin raparperit olivat viikonlopun aikana vähän venähtäneet, joten hän toi niitä pussillisen kahvihuoneeseen. Otin muutaman ja päätin kerrankin kokeilla suolaisia ruokia näistä, vaikka raparperikiisselistä tykkäänkin. Jostain syystä parhaimman kuuloiset ohjeet löytyivät karppausfoorumilta, oman version sovelsin sinne kirjatusta englanninkielisestä ohjeesta.

Kananrintaa raparperikastikkeessa

n. ½ kg kananpojan fileepihvejä
1 rkl vehnäjauhoja mustapippurilla, paprikalla, chilillä ja suolalla (kevyesti) maustettuna
250 g kuorittuja raparperin paloja (3-4 "normaalia" vartta, työkaverin raparpereistä 1 kpl painoi 270 g. Onneksi on keittiövaaka!)
2 ohueksi viipaloitua sipulia
2 iso hienonnettua valkosipulinkynttä 
1 rkl tuoretta timjamia (tai 1 tl kuivattua) - ilmeisesti tähän sopisi hyvin myös salvia
2 dl valkoviiniä 

1. Sekoita jauhot ja mausteet kulhossa/lautasella ja leivitä fileepihvit 
2. Kuumenna öljy korkeareunaisessa paistinpannussa ja paista fileepihvejä n. 5 min/puoli. 
3. Lisää raparperi ja sipuli. Sekoita ja kypsennä sekoittaen noin 8 minuuttia, kunnes sipulit ovat paistuneita (ruskeita).
4. Lisää valkosipuli, timjami ja valkoviini ja vähennä lämpöä. 
5. Kypsennä 45 minuuttia välillä sekoittaen, kunnes kana on pehmeää.

Tarjoile riisin kera.

Alkuperäisessä ohjeessa päälle ripotellaan vielä tarjoiluvaiheessa manteleita, mutta pähkinä-allergian takia se jäi nyt kokeilematta. Niin ja valkoviinihän oli meiltä oikeasti kotoa loppu, ja Alko oli jo kiinni kun aloitin... Joten käytin venäläistä makeaa luumuviiniä. Arvelin että se sopii kuitenkin paremmin kuin tequila tai mustaherukkalikööri, joita olisi löytynyt viinakaapista.

"Suomalainen tortilla" (eli täytetyt letut)

Täytetyt letut ovat todellista "vanhasta uutta" -ruokaa. Ensin lettutaikinaan voi käyttää kaikki jääkaappiin unohtuneet maitotuotteet. Sitten kun lättyjä on iso pino ja mahat on jo täynnä makeita hillolettuja voi loput letut jättää jääkaappin odottamaan seuraava aamua / lounasaikaa. 

Päälle voi lisätä vähän edelliseltä päivältä yli jäänyttä sienikastiketta. Tai lihapullia. Tai molempia. Ja juustoa.

Ja eikun hetkeksi läpenemään mikroon ja lettu rullalle. (Tai ensin rullalle ja sitten mikroon. Itse tykkään tehdä ensiksi mainitulla tavalla, kun tuntuu lämpenevän tasaisemmin.)

Tai sitten voi olla yhtä viitseliäs kuin äitini ja valmistaa kastikkeen ja paistaa letut varta vasten suolaista täytettä varten. Äidillä on aina pakastimessa sienillä tai jauhelihalla (tai molemmilla) täytettyjä lettuja odottamassa nälkäistä syöjää. Pikaruokaa parhaimmillaan!

Korvasienikastike

Ihan uutta intoa saa taas myös tähän bloggaamiseen, kun ruoissa voi taas käyttää itse poimittuja / kasvatetuja ainesosia! Palstalla jo ruohosipuli viheriöi ja matkalla viikonlopun viettoon oli pakko pysähtyä läheisellä hakkuuaukiolla. Pieni rämpiminen kannatti, sillä mukaan saatiin ihan kiva määrä korvasieniä (juuri sopivasti kolmelle syöjälle, joista kaksi ei fanita sieniä, mutta syö kun niitä eteen laitetaan).

Söin korvasieniä ensimmäisen kerran ikinä pari vuotta sitten, minun makuuni ovat ehkä vähän miedon makuisia. Voi tietysti johtua siitäkin, että ylivarovaisena ihmisenä yritän välttää itseni myrkyttämisen ja olen yleensä keittänyt näitä kaksi kertaa kahdeksan (tai jopa 10) minuuttia. Ajoin myös muut ihmiset ulos keittiöstä keitinvedestä haihtuvien myrkkyjen takia. Tosin ilmoitin, että jos minua ei näy tuntiin, kannattaa ehkä tulla tarkistamaan tilanne, jos vaikka olenkin tuupertunut... Keittämisen jälkeen paistoin sienet ja lisäsin kermaa ja kuullotettua sipulia. Kai sitä jotain muutakin kuin kastiketta voisi sienistä tehdä, mutta sienikastike vaan on niin hyvää.

Ja vaikkei korvasieni suosikkini olekaan, niin eihän niitä voi olla etsimättä, kun vihdoin talven jälkeen pääsee taas "metsästys"tunnelmiin! Laiskemmat voivat etsiä korvasieniä vaikka suoraan tietokoneeltaan.

"Laiskan rahkapulla"

Työkaveri antoi vinkin pääsiäisherkkuun, kun leivontamahdollisuudet ovat rajalliset (esim. mökkireissulla) tai kun muuten haluaa päästä vähän helpommalla:

Osta pullapitko, makurahkaa (omien mieltymysten mukaan, esim. sitruuna tai vanilja) ja persikanpuolikkaita. Laita pullapitkoviipaleiden päälle makurahkaa ja persikkaviipaleita.

Himoitsin näitä sitten koko päivän. Onneksi kotona löytyi pakastimesta pikkupullia. 

Mums!