Kesäkaaliwokki

Oma kaalinkasvatukseni on ottanut vähän takapakkia, kun kaikki kesäällä istuttamani taimet kuolivat sirkkalehtivaiheen jälkeen. Onneksi taimimyymälästä sain elinkelpoisempia yksilöitä. Tosin niiden mukana sain myös noin tsiljoona kaalitoukkaa, ja vaikka olenkin sitkeästi niitä nyppinyt pois, määrä ei tunnu vähenevän. Nyt kylmiä säitä uhmaten istutin taimet jo maahankin, saa nähdä selviääkö yhtään kaalinlehteä syötäväksi asti...

Onneksi kaupasta saa jo varhaiskaalia! Siitä syntyi tämä ihanan kesäinen kaaliherkku, joka meillä pähkinäallergian vuoksi tehdään ilman manteleita. Kannattaa tehdä iso annos, sillä on ihan älyttömän hyvää! (Ja ohjeesta kiitos kaverille, joka eräänä iltana kutsui grillailemaan ja tarjosi tätä makkaroiden kanssa... Kaalilisuke loppui ennen kun muut grillattavat.)

Kaaliwok

300 g kaalia  

1-2 porkkanaa  

1 pieni sipuli  

2 valkosipulinkynttä  

2 cm pala inkivääriä  

1 punainen chili  

2 tl juustokuminaa  

1 tl currya

3 rkl öljyä

1 tl suolaa

0,5 tl mustapippuria

tuoretta korianteria silputtuna
1 rkl voita

(50 g manteleita) 

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi, kuori ja viipaloi porkkanat. Suikaloi sipulit, hienonna valkosipulinkynnet ja viipaloi chili. Kuori ja hienonna inkivääripala. (Paahda mantelit kuivalla pannulla.)
 
Kuumenna öljy pannussa. Kuumenna mausteita hetki, lisää kasvikset ja paista sekoitellen, kunnes kaali pehmenee. Lisää tarvittaessa pannulle vähän vettä. Lisää tuore korianteri loppuvaiheessa. Viimeistele ruoka voilla. (Lisää pinnalle mantelit.) 

Tarjoa lisänä suolalla ja sitruunalla maustettua (turkkilaista) jogurttia.
 

Tämän ruoan myötä innostuin taas pitkästä aikaa inkivääristä. Lisäsin sitä pienen palan raastettuna jopa raparperikiissellin. Nam!

Villiyrttisatoa: Nokkoslevite

Kesäkuun alun villiyrttikurssin varsinainen vetäjä oli sairastunut, mutta saimme silti syödäksemme. Mielenkiintoisin uusi tuttavuus oli peltokanankaali, joka (nimensä mukaisesti) maitui aivan kukka-/parsakaalille! Kurssin vetäjän mukaan kukkaa kasvaa tällä hetkellä "ihan kaikkialla", mutta vielä ei ole omiin silmiin osunut. Jotain toista keltaista puskaa yritin kyllä pyörälenkin varrella maistella, mutta maku ei osunut kohdalleen.

Sen myös opin, että syystä tai toisesta pyöreälehtiset voikukanlehdet ovat miedompia kuin teräväreunaiset. Yleisesti ottaen en noita voikukanlehtiä hirveästi fanita, mutta hyvin ne upposivat horsman kanssa vihersalaatissa, kun jokossa oli myös "tavallista" salaattia. Ehdottomaksi kesäsuosikikseni muodostui kuitenkin ihanan pehmeä nokkoslevite (pehmeys tulee öljystä), jossa nokkonen antaa hyvää makua, mutta ei kuitenkaan ole liian dominoiva. Ja on muuten helppo valmistaa!

Nokkoslevite (eli kesäpiknikin kunkku)

margariinia / muuta rasvaa

runsaasti ryöpättyä nokkosta

oliiviöljyä

ripaus pippuria

Silppua nokkoset. Yhdistä aineet. Syö esim. maalaisleivän / patongin päällä.

Kuusenkerkkärahka

Jotenkin aina lähtee käsistä ruoka-ainemäärien kanssa. Kerättiin tosiaan kuusenkerkkiä siirappia varten. 2 litraa olisi riittänyt hyvin, mutta nyt kun mittasin lopullisen määrän, niin mulla onkin niitä 4 litraa! Huhhhuh. No, riittääpä kerkkiä hyvin muihinkin ruokiin. Tein siis iltapalaksi kuusenkerkkäsmoothien innoittamaa rahkailtapalaa.

Raikas kuusenkerkkärahka

2 dl rahkaa
(pieni loraus maitoa)
10-15 kuusenkerkkää
1-1,5 dl marja-hedelmäseosta (sis. mangoa, vadelmia ja mustaherukoita)

Pistä ainekset tehosekoittimeen ja surauta tasaiseksi. Jos haluat juoksevampaa jälkkäriä tai smoothieta, lisää maitoa.
 

Heti muuttui fotogeneettisemmäksi tämä kuva kun lisäsi nuo koristekerkät

Raparperi-tomaattikastike possunlihalle

Viikonloppuna jatkoin myös raparperien "hävittämistä" ja Hesarin torstain ruokaliite olikin sopivasti omistettu tälle kauden raaka-aineelle. Koska grilli kävi kuumana ja possunliha tunnetusti tykkää hieman happamesta seuralaisesta, pääsi kokeiluun lehden raparperi-tomaattilisuke.

Raparperi ja tomaatti ne yhteen soppii

Raparperi-tomaattikastike 

2-3 tomaattia (n. 250 g)
400 g raparperia 
1 dl sokeria (laitoin vähän vähemmän)
3 dl vettä 
½ tl suolaa 

Pilko tomaatit ja paloittele raparperit. Kiehauta sokeri ja vesi, lisää raparperit. Keitä miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Lisää tomaatit ja kiehauta. Mausta suolalla. Tarjoile huoneenlämpöisenä kalan tai lihan kanssa.

Alkuperäisessä lehden kuvassa raparperit oli saatu säilymään melko isoina paloina, mutta kyllä minulla 10 minuutin keittäminen aiheutti raparperien hajoamisen eli soppaefektin, vaikka yritinkin keittää ohjeen mukaisella miedolla lämmöllä. Makua se ei haitannut, yllättävän hyvin sopivat raparperi ja tomaatti yhteen (vink vink kaikille, joiden mansikat on jo syöty loppuun pakastimesta). Ja todella hyvin sopi kastike yhteen aiotun seuralaisen eli possupihvin kanssa!

Kuusenkerkkäperunat

Tänään pääsen harrastuksen kautta Marttojen villiyrttikyrssille, jee! Vietinkin juuri viikonlopun mökillä, jossa olen omat "hortoiluni" aloittanut aikoinaan. Muistan esimerkiksi, miten ala-asteikäisinä teimme sisareni kanssa "kesäkeittoa" keräämällä syvälle lautaselle mustikanlehtiä, kuusenkerkkiä, ketunleipiä ja koivunlehtiä ja lisäämällä päällä kaivovettä. Eikä tarkoitus ollut syöttää keittoa jollekin pehmoeläimelle vaan popsia ihan itse, kun olin lukenut, että nuo olisivat kamalan terveellisiä ainesosia. Keitto ei kuitenkaan kovin hyvin maistunut, ja seuraava kulinaarimen toimintaideamme eli ranskanleipien voitelu ja päällystäminen ketunleivillä oli huomattavasti onnistuneempi. (Ja vielä tuottoisampi, sillä tottakai myimme nitä sitten mökillä olleille sukulaisille.)

Myöhemmin on useamman kerran todettu, että voihan (ja joskus margariini) se tekee melkein mistä vain hyvää.  Viikonloppuna tuijottelin siis mökillä kasvia kuusia ja mietin, olisinko jo kypsä uusille kokeiluille. Kuusenkerkät sisältävät mm. A- ja C-vitamiinia je sekalaisia terveysvaikutuksiakin on, mutta minua motivoi eniten yleensä se, että on hauskaa käyttää hyödyksi jotakin, mikä vain "itsekseen" kasvaa ympärillä. Maanomistajan lupa touhuun oli helppo saada, ja koska kuusia oli tontilla pajon, keskityin lähinnä poimimaan kerkkiä polkujen varrelta "pois tieltä" ja kuusten maata hipovilta alaoksilta, jotka eivät kuitenkaan loputtomiin voisi maata kohti kasvaa.

Netistä löytyi paljonkin ohjeita, mutta koska en suhteellisen alkeellisissa oloissa halunnut ruveta kikkailemaan ennen alustavaa tutustumista raaka-aineeseen, sai ensimmäinen testiruokani olla kuusenkerkkäperunat.

Ainkeset:
n. 2 dl kuusenkerkkiä
voita
edellisenä päivänä keitetyjä perunoita
(meri)suolaa ja tarvittaessa muita mausteita

Lämmitä voi pannussa miedolla lämmöllä ja lisää hieman pienityt kuusenkerkät. Ilmeisesti kuusenkerkkien paistamisessa kannattaa olla varovainen, jotta ne säilyttävät makunsa (vältä siis liian pitkää paistoaikaa). Lisää pilkotut perunat kuusenkerkkävoihin ja paista lämpimäksi. Mausta.

Mielestäni kokelu oli oikein onnistunut ja kerkät antoivat hauskaa kesäistä makua perunoille, itse en kaivannut muuta lisämaustetta kuin suolaa. Seuraavana aamuna käytiin yhdessä maanomistajan kanssa keräämässä vielä lisää kerkkiä niin että pääsen testaamaan myös siirapin tekoa, kunhan löytyy riittävästi aikaa useamman tunnin keittelyyn.