Kesäkurpitsapaloja uunissa

Mun tämän syksyn kesäkurpitsaruokasuosikkini on ehdottomasti Kohta kotona -blogista bongattu kesäkurpitsapaistikkaat.

Kesäkurpitsapaistikkaat

2 (n. 750 g) kesäkurpitsaa
1 prk Taco Sauce Hot –maustekastiketta (Santa Maria) - (Mulla ei ole tätä, joten käytin testimielessä chipotle-kastiketta, chunky salsaa, ketsuppia ja thai sweet chili -kastiketta. Parhaiten näistä toimi ehkä chipotle tai salsa)
5-6 (n. 500 g) tomaattia
mustapippurirouhetta
suolaa
1 prk (n. 250 g) kevytmajoneesia
200 g emmetaljuustoraastetta
3-4 valkosipulinkynttä

1. Huuhtele kesäkurpitsat ja leikkaa ne noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet reunalliselle uunipellille leivinpaperin päälle.

2. Levitä jokaisen viipaleen päälle maustekastiketta. Viipaloi tomaatit ja aseta yksi tomaattiviipale kunkin kesäkurpitsaviipaleen päälle. Ripottele pinnalle mustapippurirouhetta ja suolaa.

3. Laita kulhoon majoneesi ja juustoraaste, purista joukkoon valkosipuli ja sekoita tahnaksi. Levitä reilusti tahnaa jokaisen paistikkaan päälle.

4. Paista 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia ja tarjoa esim. lihan lisukkeena raikkaan salaatin ja keitetyn riisin kera.

Uunista leijaileva valkosipuli-majoneesi-juustotäytteen tuoksu on varsinkin ihana... Olen aika varma, että olen joskus Venäällä käydessäni syönyt vastaavalla seoksella täytettyjä munakoisoviipaleita ja nekin oli ihania, joten ehkä yritän niitäkin joskus!

Nopea marjapiirakka

Aikoinaan tein vuosikaudet marjapiirakkaa, jonka ohjeen löysin joskus jostain opiskelijoille suunnatusta mainoslehtisestä. Piirakan nimikin on "Ihan oikeasti helppo marjapiirakka", ja sitä se tosiaan on! Kunhan jääkaapista löytyy kermaviiliä ja kananmunia ja pakastimesta marjoja, saa tästä piirakasta nopeasti tarjottavaa myös yllätysvieraille - valmistus kestää tasan sen verran, kun mitä uunin lämpeneminen ja paisto vaatii.

Ohje on oikeasti ihan älyttömän helppo (sopi siksi keittiössä tumpelolle opiskelijallekin). Jossain vaiheessa tulin opettaneeksi piirakan teon myös leipomisesta kiinnostuneelle appiukolle, ja sen jälkeen saatiinkin sitä melkein aina kyläillessä, joten oma leipominen jäi tältä osin vähemmälle.

Nyt piirakka tuli taas ajankohtaiseksi, kun kävimme viikonloppuna poimimassa punaherukoita. Muutamasta puskasta tuli niin paljon marjoja, etten taas tiedä mihin niitä työntäisin, ja tämä on suurinpiirtein ainoa leivonnainen, jossa punaherukat maistuvat minun suuhuni tarpeeksi makeilta.

"Ihan oikeasti helppo marjapiirakka"

Pohja:
1 1/2 dl juoksevaa margariinia
1 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 kananmuna

Täyte:
1 prk kermaviiliä
1 kananmuna
1/2 dl sokeria
3 dl punaherukoita tai muita marjoja

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita kaikki pohjan ainekset nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

Painele taikina piirasvuoan (halk. 20-27 cm) pohjalle ja reunoille. Sekoita kermaviili, muna ja sokeri keskenään. Laita marjat pohjalle ja kaada kermaviili marjojen päälle. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Loput marjat menevät varmaankin mehuksi kunhan säät kylmenevät niin että viitsii pitää kattilaa tulella pidemmän aikaa.

Papusatoa

Pidin viime vuonna ruusupapujen syönnistä niin paljon, että istutuin tänä vuonna palstalleni ensimmäistä kertaa myös pensaspapua. Papujen viljely on palstankin kannalta hyödyllistä, koska ne eivät tarvitse varsinaista lannoitusta vaan toimivat itse maanparannuskasveina, joten niiden kasvupaikka toimii seuraavana vuonna hyvänä paikkana muille kasveille.

Pensaspavut vaativat lämpimän kasvupaikan. Ehdin omani istuttamaan jo kesäkuun alkupuolella, joten hieman jännitti, kun sää yhtäkkiä kylmeni. Harsolla suojattuna papujen taimet kuitenkin selvisivät. Viikkoa myöhemmin istuttamani vahapavut eivät sen sijaan oleet kunnolla ehtineet vielä itää kylmien iskiessä, joten niistä jäi jäljelle vain 4 taimea.

Pavut kerätään 12-15 mittaisina ja ne tulisi viilentää nopeasti. Pavut säilyvät parhaiten jääkaapissa paperipussissa (muovipussissa kosteus ei poistu ja saattavat homehtua), 3-4 päivää. Ennen syömistä papuja tulle keittää 10 minuuttia, jotta niiden sisältämät myrkylliset aineet eli glykosidit poistuvat. Ennen keittämistä pavut esikäsitellään poistamalla kanta, ja tarvittaessa pavut rihmotaan eli kannan mukana lähtevä rihma vedetään pois.

Keitettyjä valkosipulipapuja ja suppilovahverokastiketta

Pakastettavat pavut huuhdotaan, esikäsitellään ja keitetään noin 3–4 minuutin ajan, ja jäähdytetään sitten nopeasti kylmässä vedessä ennen pakastamista esim. sopivissa annospusseissa.

Kanttarelli-kesäkurpitsarisotto

Käytiin kaverin kanssa muutama päivä sitten etsimässä mustikoita. Vähän oltiin myöhässä, sillä parhaat paikat oli jo muut ehtineet putsata. Mutta ne marjat mitä löytyi, oli tosi hyviä, eli tänä viikonloppuna aion vielä yrittää uudelleen eri paikassa! Ja lohdutukseksi löydettiin vielä satsi kanttarelleja!

Niinpä tällä kertaa yhdistin itse kasvateut antimet metsät tarjoamiin ja laitoin meille risottoa Jamie Oliverin ohjetta soveltaen. Sain mukaan jotain kotonakin kasvatettua, kun lisäsin joukkooon nipun ikkunalaudalla kasvanutta oreganoa!

Kanttarelli-kesäkurpitsarisotto

5 dl vettä (+ tarvittaessa lisää)

1 kasvisliemikuutio
n. 250 g kanttarelleja
n. 500 g kesäkurpitsaa
oliiviöljyä
suolaa 
mustapippuria
1 iso sipuli
2 isoa valkosipulinkynttä
3 dl risottoriisiä
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
tuoretta basilikaa
tuoretta oreganoa (mäkimeiramia)
n. 1 dl raastettua vahvahkoa juustoa (meillä käytetään hollantilaista beemsteriä, kun ystävä toi sitä kesällä mukanaan kolme iso viipaletta.)

Näistä aineksista se syntyy

Keitä vesi ja murenna joukkoon kasvisliemikuutio (ei tarvitse keittää). Pilko sienet ja kesäkurpitsa (Kesäkurpitsa olisi ehkä olut hienostuneempi ohuina viipaleina, mutta mun kesäkurpitsa oli niin iso, että kuorin sen ensin ja pilkoin sitten kuutioiksi.) Paista paistinpannulla öljyssä, kunnes melkein kaikki neste on haihtunut. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja siirrä sivuun odottamaan.

Pilko sipuli ja valkosipuli. Kuumenna keskilämmöllä reilu loraus oliiviöljyä kattilassa, ja kuullota siinä sipulisilppu. (Älä ruskista sipuleita!). Kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää riisit ja hieman oliiviöljyä. Pyörittele ahkerasti miedolla lämmöllä, kunnes riisi on kuullottunut.

Lisää valkoviini ja pyörittele kunnes riisi on lähes imenyt sen. Lisää kasvislientä iso kauhallinen, ja sekoita ahkerasti. Lisää kasvislientä aina kun riisi on lähes imenyt edellisen nesteen. Jatka riisin kypsentämistä miedolla lämmöllä kunnes riisi on kypsää. (Mulla ei ihan kasvisliemi riittänyt, joten tein lennosta lisää. Ehkä keitin liian kovalla kansi auki, niin että neste haihtui eikä imeytynyt riisiin. Tai sitten johtui siitä, että heitin  risottoriisin sekaan jämät puuroriisipaketista.)

Lisää lopuksi sienet ja kesäkurpitsa. Sekoita risottoon silputut yrtit ja juustoraaste.

Tuli ihan älyttömän hyvää! Ei haitannut, että sieniä oli vähän, koska myös kesäkurpitsa pehmenee paistaessa niin että syödessä olisi voinut kuvitella kesäkurpitsapalojakin sieniksi ;). 

Alla vielä kuva, miten 2-kiloista kesäkurpitsaa oli aluksi pakko käsitellä: kaiversin siis myös osan sisuksesta pois, mutta söin sen lopulta ruokaa laittaessa, kun maistui niin makealle...

Kesäkurpitsaröstit

Nyt ollaan taas sen äärellä, mikä sai minut viime vuonna perustamaan ruoanlaittoblogin: kesäkurpitsasato valmistuu! Hetken jo mietin, pitäisikö vaihtaa jättivihannesten kasvatukseen, kun pariviikkoisen loman aikana yksi puskista ehti puskea 2,2 kiloisen mötkäleen. Pienempiäkin syötäviä löytyi ja niistä valmistin Karjalaisen ohjetta soveltamalla Kesäkurpitsaröstejä.

Kesäkurpitsaröstit (n. 12 röstiä) 

1 kesäkurpitsa (n. 500 g)
100g juustorastetta vahvasta juustosta
2 kananmunaa 
1 rkl piparjuurta
suolaa
mustapippuria 
tuoretta persiljaa silputtuna
(2 rkl vehnäjauhoja)

1) Pese ja raasta kesäkurpitsa, valuta lävikössä.  Lisää juustoraaste, kananmunat, piparjuuri ja mausteet. 
2) Paista koeversio miedolla keskilämmöllä lettupannussa (tai tavallisessa, jos ei ole lettupannua). Jos rösti ei tahdo pysyä kasassa, lisää taikinan pari ruokalusikallista vehnäjauhoja.
3) Kesäkurpitsassa on on paljon vettä, joka haihtuu kypsymisen aikana, joten aluksi keot voivat olla korkeampia, paista röstejä aluksi kuumalla pannulla, vähennä lämpöä ja anna kypsyä painelle raastekekoa tiiviimmäksi.
4) Kun alapuoli vaikuttaa kiinteältä, käännä rösti varovasti (Tämä oli vaikein vaihe - en olisi oikein ikinä malttanut odottaa tarpeeksi pitkään hyytymistä. ja sitten piti vielä odottaa, että toinenkin puoli valmistuu.)

Ihme ja kumma - kerrankin en laittanut ruokaani valkosipulia, vaikka se ilmeisesti näihin sopisikin!  (1-2 kynttä / annos.)

Ohjeessa kehotettiin syömään röstejä salaatin kanssa tai kokeilemaan niitä esimerkiksi hampurilaispihveinä. Minä tuunasin pakkasesta pakkasesta löytämääni kaalipiirakanpalan.

Suolaheinäkeitto

Tänään pääsin parin viikon loman jälkeen katsastamaan maapalstani tilanteen. Ihan hyvältä näytti, mitä nyt 3 tuntia sain kaivella oikeita kasveja esiin rikkaruohojen alta. Samalla sain kerättyä pois kokonaisen tölkillisen kotiloita. Koska kotiloita on palstallani paljon, pidän siellä käydessäni yleensä mukana purkkia, jonka pohjalle olen tehnyt etikasta + vedestä vahvaa liuosta (n. 3/4 etikkaa, 1/4 vettä). Siihen tiputetut kotilot kuolevat heti. Kuolleet kotilot voi hävittää hautaamalla ne tarpeeksi syvälle kauemmas viljelyksistä (tai biojätteen seassa, jos haluaa ne kuljettaa kotiin asti).

Suolaheinä oli levittäytynyt myös kukkapennkiin. Naps keittoon vaan!

Rikkaruohoista armon sai ainoastaan suolaheinä, jonka keräsin keittoon. Sitä syödään ilmeisesti yleisestikin Venäjällä ja Puolassa. Puolalaiselta ystävältämme perin nimittäin ihan ruukkuihin istutetun suolaheinän hänen muuttaessaan maasta.Ohjeeen keittoon kysyin venäläistaustaiselta työkaveriltani ja lisäksi hyödynsi muutamaa netistä löytämääni ohjetta (ohje jossa suolaheinät ensin pasitetan voissa ja ohje jossa ne lisätään suoraan keitoon - itse noudatin tässä suhteessa jälkimmäistä)

Heinät juuri kun ne on lisätty veteen

Suolaheinäkeitto

3 l vettä
2 kana- / kasvisliemikuutiota
iso nippu / reilu litra / n. 160 g suolaheinää
6 pientä perunaa kuorittuna ja melko pieniksi kuutioituina
mustapippuria
ripaus yrttisuolaa
silputtuja sipulinvarsia
kourallinen persiljaa silputtuna
1 rkl kuivattua tilliä / pieni kourallinen tuoretta
2 kovaksi keitettyä kananmunaa
smetanaa (Ei ollut, niin käytin kermaviiliä. Smetana olisi täydentänyt keiton makua paremmin, koska on paksumpaa ja "makeampaa")

Kitä kananmunat.
Keitä perunat kypsiksi (pieneksi pilkottuina ne kiehuvat nopeasti) kanaliemessä. 
Siivoa suolaheinät, huuhtele ne hyvin viileällä vedellä, leikkaa pois puisevat varret ja silppua karkeasti. Lisää suolaheinät keittoon kun perunat ovat valmiita, keitä vain muutama minuutti. Mausta. Suolaheinän väri muuttuu vähän keittäessä.

Persiljaa olisi voinut olla enemmän, mutta unohdin napsia niitä mukaan ja kotona kasvaneet oli kärsineet kuivuudesta

Pilko sipulinvarret, persilja, (tuore tilli) ja asettele ne lautaselle kananamunanpuolikkaiden ja smetanalusikallisen kanssa. Kaada päälle kuuma keitto.

Keiton maku oli tosi hapan, ennen maustusta muistutti jopa vähän raparperia. Jonkin verran jäi sekaan hampaisiin tarttuvia lehtiruoteja, joten ylijääneen keiton varmaan vielä soseutan sauvasekottimella ennen syömistä.