tiistai 26. marraskuuta 2013

Päivän aamiainen

Mielestäni säännöllinen ruokailu on yksi hyvinvoinnin kulmakiviä. Siksi pyrin aina syömään jonkinlaisen aamiaisen, vaikka ei olisi edes kovin nälkä. Eipähän myöskään tule, niin ei ehkä tule ahmittua lounaalla (paitsi jos lounaaksi on jotain tosi hyvää...). Eri maissa on aika erilaisia aamiaistottumuksia, mutta omani ovat varmaan aika suomalaisia. Painajaismaisimpana aamiaisena on jäänyt mieleen New Yorkissa hotellissa päivästä toiseen toistunut pannukakku + siirappi ja kärttyisä keittiöhenkilökunta, joka tiukkaa tiskin takaa "coffee, tea, hot chocolate?". Kaikki tarjoiltiin styrox-astioista. Noin neljän päivän jälkeen jätettiin tämä aamiainen väliin ja mentiin vastapäiseen bagel-liikkeeseen.

Koska muotiblogeissa on päivän asu, päätin kuvata viikon ajan mun "päivän aamiaisen".


Torstai: ternimaitopannukakkua, maustamatonta jugurttia, kesäkurpitsa-sitruunahilloa ja kauramuroja.


Perjantai: maustamatonta jugurttia, kesäkurpitsa-sitruunahilloa ja muroja (tää vaan on niin hyvää!). Ja monivitamiini.


Lauantai: glögiä, juustosämpylöitä (mikron kautta) ja maustekurkkua. Karhunlaukkaa suoraan sellaisenaan purkista.


Sunnuntai: puuroa (salainen reseptini, jota käytän aina: 2/3 dl kaurahiutaleita, 1/3 neljänviljanhiutaleita - kaurapuuro yksin on liian lällyä ja 4-viljanpuurosta en muuten niin pidä) voilla (no, oivariinilla).


 Maanantai: maustamatonta jugurttia, pakastemansikoita ja loputkin murot purkin pohjalta.


Tiistai: piimää, mysliä ja ekstrarusinoita (Lidlistä saa parhaat rusinat. Ei mitenkään maksetu mainos, tämä on vain fakta. Ne on siellä karkki/keksihyllyn päässä, mikä on mielestäni tosi outo sijainti.)


Keskiviikko: avokado pippurilla ja sitruunalla. Taisin lisätä myös thai sweet chili -kastiketta kuvan ottamisen jälkeen. (Tää on kaiken kaikkiaan tosi outo valinta multa aamiaiseksi, vaikka hyvää onkin. Oli varmaan kaikki myslit ja jugurtit loppuneet...)

Toinenkin outo aamianen tuli tässä mieleen: Lomakeskuksessa Lugan lähellä oli turisteille tarjolla vain kuppi teetä ja toinen kuppi täynnä jotain valkoista, mikä osoittautui mystiseksi (ja erittäin happameksi) valkoiseksi massaksi. (Ehkä rahkaa? Ehkä jotakin muuta?) Lähimpään kauppaan oli tällä kertaa joku 50 km pitkin metsiä. Sekoitussuhteella 1/2 massaa - 1/2 sokeria sai annoksen nieltyä ja samalla myös hyvän sokeribuustin päivään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti