Kun olin kouluikäinen, isä teki aina tiistaisin pannukakkua pyöreässä uunivuoassa. Se oli meistä parempaa kuin äidin pellille tekemä "tavallinen" pannukakku (jota sitäkin kyllä syötiin ihan hyvällä ruokahalulla). Isän salaisuus oli laittaa pannukakkutaikinaan "jotain hapanta: (kerma)viiliä, jugurttia tai päiväyksen ylittännyttä maitoa. Ja monta kananmunaa. Vaikka pannukakkua syötiin maha täyteen, sitä jäi aina myös evääksi seuraavaksi päiväksi kouluun - aamulla yön jääkapissa viettänyt pannukakku kiedottiin muovikelmuun ja se ihanasti muhjaantui repussa kunnes iltapäivän välitunnilla tuli syödyksi. Muistan keskiviikkoisin jakaneeni pannukakkupaloja myös luokkakavereilleni.
Kävimme viikonloppuna Helsingissä, joten kun kotiin palatessa huomasin maidon ja turkkilaisen jugurtin ylittäneen päiväyksensä poissa ollessamme (vähän ehkä unohtuivat jääkaappiin), tein tietysti tätä isän parasta pannukakkua.
1 dl sokeria
4 munaa
4 dl (vanhaa) maitoa
1 dl piimää
1 dl turkkilaista jugurttia
2,5 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
Vaahdota sokeri ja munat. Lisää myös muut aineet. Anna turvota ainakin uunin lämpenemisen ajan. Paista voidellussa vuoassa 225 asteessa n. 20-30 minuuttia.
Pannukakkutaikinaan voi teoriassa sekoittaa myös esimerkiksi banaaninpaloja, mutta muistaakseni isä kokeili tätä kerran, enkä mitenkään erikoisemmin tykännyt ideasta. Mielestäni tämä pannari on parasta ihan tällaisenaan, jopa ilman mitään "päällistä", vaikka esim. letut tykkäänkin syödä hillon kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti