Vattukakku

Kyllä tämän näköisen kakun kanssa kannattaa anoppilaan lähteä...

Strömsö, missä olet?

Luin kesällä ikivanhaa Toivo Rautavaaran kirjaa Mihin kasvimme kelpaavat. Sieltä silmiin osui tämä varsin kummalliselta tuntunut vattukakun ohje.
 

Pakkohan sitä oli kokeilla!

Tein tosin vähän pienemmän annoksen, koska vatut on niin hyviä kaikessa muussakin, etten raaskinnut niitä uhrata kokeilevaan keittiööni siltä varalta, että tämä kakku olisikin tosi huono idea.

 Vatut (n. 6dl) ja korppujauhot (67g) sekoitetaan taikinaksi.

Ihan tätä varten kaivelin kaapista yleiskoneen (äiti on sen mulle kirpparilta hankkinut)

 2 munaa ja 67 g sokeria vatkataan kovaksi vaahdoksi.

Vaahto sekoitetaan vattutaikinaan.

Kaadetaan seos korppujauhotettuun vuokaan. (Ja kuljetetaan vuoka anopin luoksen, missä uuni onkin jo laitettu lämpenemään. Samalla unohdetaan kamera kotiin.)

Paistetaan vuoassa kauniin ruskeaksi, eli 175 asteessa n. 50 minuuttia.

Vanilja-rahkakastike pelastaa tilanteen (kuin tilanteen)

(Niellään ylpeys ja...) syödään pois.

Ihan hyvältä kakku maistui, vaikka ulkonäössä oli toivomisen varaa. Erittäin marjaisa. Koostumus oli vähän kuin mudcake (mutta vadelmasta), eli kannattanee siis tehdä matalaan vuokaan. Itse tätä tuskin vaivaudun toiste tekemään, mutta Rautavaaran kirjan aion hankkia ja kokeilla jotain muita villikasviruokaohjeita. 

Wikipedian mukaan Rautavaara on muuten kehittänyt mm. termit "luonnomukainen", "tuoremehu" ja "Mehu-Maija". Aika hurjaa!