Nyt kylmien säiden saavuttua erilaiset keitot ovat paikallaan. Lauantain iloksi tein meille punakaalikeittoa. Samalla pääsin kokeilemaan ensimmäistä kertaa äidin kirpputorilta pelastamaa valurautapataa. En tiedä, mitä padalla oli valmistetu ennen kun sen käsiini sain (ja miten monta vuotta sitten), ja sen pohjalla oli kummalliselta haisevaa öljyä, joten ennen ruoanlaittoa luin vähän valurautapatojen hoito-ohjeita tein jonkinlaisen kuumennuspuhdistuksen.
Punaisen kaalikeiton ohje löytyi jälleen Yhteishyvän sivuilta. Ohjeen mukaan mentiin ja maku oli hyvä, mutta padasta ehkä tarttui jotain outoa lisämakua... Joten ehkä tekemäni kuumennuspuhdistus ei ollut ihan tarpeeksi. Mutta eiköhän kaikki epämääräiset ainekset nyt lionneet viimeistään tähän keittoon niin että seuraava ruokaa tehdessä kaikki on jo ok, ainakaan illalla pata ei enää haissut kummalta...
Keiton seuraksi tein jälleen kesäkurpitsasämpylöitä, tällä kertaa Myllärin luomu sämpyläjauhoista, joissa on tosi paljon myös kauraa. Ekaa kertaa nätäkin jauhoja kokeilin. Olisin voinut pistellä vaikka koko pellillisen, niin hyvää tuli!
Keittiön toinen osapuoli ei välittänyt lisukkeeksi tekemästäni piparjuurismetanasta (tuli kuulemma liian vahvaa), mutta mulle sekin maistui, ja loput aion syödä leivän päällä kalan kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti