Ruoanlaittoinnostukseni on nyt vähän laantunut, kun pitäisi jaksaa käydä tarvikeostoksilla ruokakaupassa, eikä ruokia voikaan enää suunnitella omista kaapesta löytyvien raaka-aineiden varaan. Tai no, sieniä ja marjoja on pakastin vielä pullollaan...
Kaverin vinkkasi, että chilit voi laittaa kasvamaan jo helmikuun puolivälissä, joten minähän tein työtä käskettyä! Yleensä olen muistanut aloittaa kasvatuksen vasta huhtikuun puolella, tosin silloinkin yleensä taimeni ovat koossa ottaneet kiinni aiemmin istutetu jo viimeistään kesäkuun lopulla. Alun kasvuvaihe on kyllä yksi kevään huippukohdista, nyt kun oikein tarkasti tiirailee voi jo nähdä ensimmäiset idut kehittymässä (ja minähän niitä tiirailen usein).
Viimevuotisista chileistä talven yli selvisi kaksi: Hot Tomato ja Aji dulce amarillo (jota en saanut kesällä kasvattamaan neljää lehteä enempää, mutta joka talvella innostui enemmän vehreytymään.) Minulla ei ollut kunnollista viileää, mutta valoisaa paikkaa, joten pidin chilipuitani koko talven työpöydällä mahdollisimman valoisassa paikassa ja heittelin muistaessani pois heikoimman aineksen eli pystyynkuolleet yksilöt. Odottelen tietysti, että näistä talven yli selvinneistä puskista tulee tämänkesäisen chiliviljelmäni kuninkaat...
Viimeiset viime vuonna kasvattamani chilipaprikat olenkin jo ennen joulua pilkkonut salsoihin ja osan kuivatin ja jauhoin morttelissa chilirouheeksi, jota säännöllisen epäsäännöllisesti lisäilen ruokiin. Meksikossa käydessäni kehitin tosin pienen yliherkkyyden tulisille ruoille, joten melko maltillista chililinjaa noudatan. Mutta kasvattaminen on hauskaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti