Omenavispipuuro

Nehän ovat kuin kaksi marjaa omenapuuroa!

Röykkiöitä pihalla

Röykkiöitä lautasella

Omenavispipuuro (valmistetaan kuten muutkin vispipuurot)

1 l vettä 
1,5 dl mannasuurimoita
5 dl (syksyllä keitettyä ja pakastettua) omenasosetta 
1-1,5 dl sokeria
1/2 tl suolaa
ripaus kanelia

Kiehauta vesi ja vispilöi sekaan mannasuurimot ja omenasose. Keitä n. 7 min. Sekoita välillä. Mausta sokerilla, suolalla ja kanelilla. Anna puuron jäähtyä ja vatkaa voimakkaasti kuohkeaksi vaahdoksi. Puuron voi syödä myös ilman vatkaamista lämpimänä tai kylmänä maidon kanssa.

Uutta chilisatoa kasvamaan

Ruoanlaittoinnostukseni on nyt vähän laantunut, kun pitäisi jaksaa käydä tarvikeostoksilla ruokakaupassa, eikä ruokia voikaan enää suunnitella omista kaapesta löytyvien raaka-aineiden varaan. Tai no, sieniä ja marjoja on pakastin vielä pullollaan...

Kaverin vinkkasi, että chilit voi laittaa kasvamaan jo helmikuun puolivälissä, joten minähän tein työtä käskettyä! Yleensä olen muistanut aloittaa kasvatuksen vasta huhtikuun puolella, tosin silloinkin yleensä taimeni ovat koossa ottaneet kiinni aiemmin istutetu jo viimeistään kesäkuun lopulla. Alun kasvuvaihe on kyllä yksi kevään huippukohdista, nyt kun oikein tarkasti tiirailee voi jo nähdä ensimmäiset idut kehittymässä (ja minähän niitä tiirailen usein).

Viimevuotisista chileistä talven yli selvisi kaksi: Hot Tomato ja Aji dulce amarillo (jota en saanut kesällä kasvattamaan neljää lehteä enempää, mutta joka talvella innostui enemmän vehreytymään.) Minulla ei ollut kunnollista viileää, mutta valoisaa paikkaa, joten pidin chilipuitani koko talven työpöydällä mahdollisimman valoisassa paikassa ja heittelin muistaessani pois heikoimman aineksen eli pystyynkuolleet yksilöt. Odottelen tietysti, että näistä talven yli selvinneistä puskista tulee tämänkesäisen chiliviljelmäni kuninkaat...

Viimeiset viime vuonna kasvattamani chilipaprikat olenkin jo ennen joulua pilkkonut salsoihin ja osan kuivatin ja jauhoin morttelissa chilirouheeksi, jota säännöllisen epäsäännöllisesti lisäilen ruokiin. Meksikossa käydessäni kehitin tosin pienen yliherkkyyden tulisille ruoille, joten melko maltillista chililinjaa noudatan. Mutta kasvattaminen on hauskaa!

Kukkakaali-parsakaaligratiini

Käytiin Lidlissä. Siellä oli aikoinaan muistithan Lihannekset -kampanja, joka nauratti aina siellä käydessä. Viime kesänä taisivat siirtyä oikeiden vihannesten mainostamiseen. No, näin siellä parsakaaleja ja kukkakaaleja, ja jotenkin iski sellainen "Pakko saada!" -olo.

Kukkakaalista ja parsakaalista osaan valmistaa hyvin kahta asiaa: sosekeittoa ja gratiinia. Tällä kertaa vuorossa oli gratiini.

Gratiinikastike 
2 rkl voita 
3 rkl vehnäjauhoja 
3 dl kermamaitoa
2 dl kasvisten keitinlientä
1 muna
1 tl sokeria
1/4 tl yrttisuolaa 
1/4 tl valkopippuria 
2 dl juustoraastetta

Puhdista kukkakaali ja parsakaali. Pilko sopiviksi paloiksi. Keitä (suolatussa) vähässä vedessä puolipehmeäksi (ylimmät kukinnot voivat kypsyä höyryssä vedenpinnan yläpuolella). Valuta (ota keitinliemi talteen!) ja siirrä uunivuokaan. 

Valmista gratiinikastike. Kiehauta jauhot rasvassa, älä ruskista. Kaada joukkoon kermamaito ja kukkakaalin keitinlientä koko ajan sekoittaen. (Yritä saada seoksesta mahdollisimman tasaista - siis ilman jauhokökköjä.) Kuumenna kiehuvaksi, ja keitä miedolla lämmöllä välillä sekoittaen noin 5 minuuttia. Nosta hellalta. Riko munan rakenne rikki ja lisää se hieman jäähtyneeseen kastikkeeseen.
Lisää mausteet ja juustoraaste. Levitä gratiinikastike vihannesten päälle ja kuorruta 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Usein kuorrutuksen kastikeohjeesta puuttuu tuo kananmuna, mutta itse en siitä luopuisi, koska se antaa kastikkeelle lisää rakennetta ja hyvää makua! Jos kastike tuntuu tosi löysältä kun sitä pitäisi ruveta vihannesten päälle kaatamaan, sitä voi vielä jäähdyttää, koska liian kuuma kastike valuu helposti vihannesten pinnalta ennen paistamista. Jäähtyessään kastike hieman jähmettyy ja pysyy ehkä paremmin. Tosin maistuu se hyvältä pohjalta kauhottavana kastikkeenakin...

Tarjoilin tölkitettyjen savusärkien kanssa. (Jos panostaa tarpeeksi yhteen osa-alueeseen ateriassa, voi toisessa mennä vähän matalamman aidan kautta!)

Porkkanarieskat

Kun porkkanat yrittää jo jääkaapissa elää omaa elämäänsä, lienee aika tehdä asialle jotakin.

Niinpä keitin ne eilen, soseutin sauvasekoittimella ja leivoin tänään aamulla porkkanarieskoja. Ajattelin ensin, että onpa hassu ohje, kun ei laiteta nestettä ollenkaan, mutta hyviä tuli.

Aamun porkkanarieskat

n. 500 g porkkanasosetta 
1 dl kaurahiutaleita 
n. 4 1/2 dl sämpyläjauhoja / vehnöjauhoja
2 rkl öljyä 
3/4 tl suolaa 

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Taikina saa jäädä melko löysäksi. 
Nostele taikinasta nokareita pellille leivinpaperin päälle. Taputtele nokareet jauhotetuin käsin rieskoiksi ja pistele haarukalla. 
Paista rieskoja 225-asteisen uunin keskitasossa noin 15 minuuttia. 

Porkkanarieskat ovat parhaimmillaan heti tuoreina!

Tämä ohje löytyi myös sieltä keittiönnurkan ruokaohjepinosta. Jos olisin nettiä selaillut, olisin ehkä päätynyt kokeilemaan Murupullan porkkanarieskoja, joihin tulee myös timjamia ja jugurttia. Ehkä ensi kerralla! Noita porkkanoita mulla aina jää, kun käytän muutaman johonkin ruokaan ja sitten unohdan loput kaappiin. (Sen siitä saa, kun ei ikinä syö raakaa porkkanaa.)

"Kreikkalaiset" uunisilakat

Meiltä löytyi jopa ihan sama vuoka kuin ohjeen kuvassa!

Pitkästä aika selasin läpi keittiömme hyllyssä keikkuvaa ruokaohjepinoa. Tavoitteena oli löytää joku kiva kalaruokaohje. Päädyin sitten Kreikkalaisiin uunisilakoihin (sama ohje löytyy myös videona). Ihan en ole varma, oliko tuossa muuta kreikkalaista kuin minttu... Ihan en myösskään noudattanut alkuperäistä ohjetta, vaan parantelin sitä mm. aurinkokuivatulla tomaatilla.

Uunisilakat

600 g silakkafileitä
hienoa (meri)suolaa
mustapippuria
4 rkl sitruunanmehua
5 valkosipulinkynttä
2 rkl minttua (ohjeessa oli tuoretta, minä käytin kuivattua)
1/2-1 öljyllä & etikalla marinoitua sipulia (marinoin sen lähinnä siksi, että olisi vähän pehmeämpi syödä. Olisi voinut myös esipaistaa)
1/2 dl oliiveja
1/2 rs (à 250 g) Pirkka miniluumutomaatteja (tai 2 ( n. 150 g) tomaattia)
4 aurinkokuivattua tomaattia
1 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
1/2 sitruunan raastettu kuori

1. Leikkaa sipulit viipaleiksi ja laita hetkeksi marinoitumaan öljyyn ja etikkaan (tai paista). Levitä silakkafileet työlaudalle nahkapuolet lautaa vasten. Mausta suolalla ja pippurilla. Taita silakat takaisin kalan muotoon ja lado matalaan uunivuokaan, joka on voideltu (aurinkokuivattujen tomaattien) öljyllä. Lisää sipulit silakkakerrosten väliin tai päälle.
2. Valele kalafileet sitruunamehulla.
3. Hienonna 1 valkosipulinkynsi ja pilko 4 kynttä isoiksi paloiksi.
4. Levitä kaloille hienonnettu valkosipulit ja minttu.
5. Lusikoi kalojen päälle oliivit ja  pilkotut aurinkokouivatut tomaatit. 
6. Halkaise miniluumutomaatit tai leikkaa isommat lohkoiksi ja levitä vuokaan. Kaada vielä päälle hieman öljyä.
7. Kypsennä 200 asteessa uunin keskitasolla 15-20 minuuttia, kunnes kalan liha muuttuu läpikuultamattomaksi.

Tarjoilin peruna-bataattimuusin, hapankaalin ja kesäkurpitsarelissin kanssa.

Viikonloppuillan nacholautanen

"Kirjoita sinne, että maailman paras nacholautanen poikaystävän tekemänä."

Innoittajana toimi Hesarin jauheliha-nacholautanen, tosin ei tehty juustokastiketta, kun ei kumpikaan siitä erityisemmin tykkää. 

Tämä on maailman helpointa ruokaa. Aikoinaan opiskeluaikoina poikakaveri oppi tästä helpotetun version (nachojen päälle heitetään tomaattia, sipulia ja juustoa ja siirretään uunin kautta pöytään) joltain kaveriltaan ja tarjoili sitä sen jälkeen käsittääkseni aika monessa poikien peli-illassa. Ja joskus mullekin. Namskis.

Jos jaksaa vähän enemmän nähdä vaivaa, kannattaa tosiaan tehdä ruoan kylkeen oma tomaattisalsa - se on aivan jotain muuta kuin kaupan vaihtoehdot.

Tomaattisalsa

tomaattia
valkosipulia
sipulia
keskivahvoja peperoneja liemessä 
limemehua
suolaa
pippuria

Pilko ainekset. Mausta kevyesti.

Mustikkaruispuuro

Pakastinta siivotessa huomattiin tosiaan, että ollaan onnistuttu jemmaamaan aika monta (tarkkaan ottaen kaksikymmentä) pussia / pakettia mustikoita. Mustikkakiisseliä voisin syödä lähes loputtomiin, mutta vaihteeksi päätin kokeilla jotain muuta. Koska pidämme niin paljon puolukkatuorepuurosta päätin kokeilla Mustikkaruispuuroa.

Vaahdottamatonta puuroa

1 l vettä 

1 dl sokeria 

1/4 tl suolaa 

4 dl (200 g) (pakaste) mustikoita - itse laitoin 7 dl, kun en jaksanut vajaata pussia enää laittaa takaisin pakastimeen

3 dl ruisjauhoja (joista 0,5 dl riihiruista)

2 tl vaniljasokeria 

Kiehauta vesi, sokeri, suola ja mustikat. Vatkaa joukkoon ruisjauhot. Hauduta puuro kypsäksi välillä sekoittaen. Kypsymisaika on noin 45 minuuttia. Mausta vaniljasokerilla.  

Vaahdotettua puuroa

Tarjoa haaleana tai kylmänä maidon kanssa. Kylmän puuron voit halutessasi vaahdottaa sähkövatkaimella kuohkeaksi. Puuro sakeutuu jäähtyessään. Kuohkeampaakin olisin puurosta varmaan saanut, mutta alkoi vaahdottaminen laiskottaa, kun maistui hyvältä myös "lättänässä" muodossa.

Mutakakku

Vegaaninen mutakakku on varmaankin blogini suosituimipia ohjeita. Satuin löytämään kaapista lokakuussa vanhaksi mennen suklaan (juu-u, uskomatonta mutta totta, on ilmeisesti mahdollista unohtaa suklaalevy keittiönkaappiin!) niin sain hyvän syyn valmistaa meille ihan "perinteistä" mutakakkua. 

Suosittelen mutakakkua myös kaikille keittiön poropeukaloille, koska tämä on sokerikakun ja mokkapalojen jälkeen varmaankin se kolmanneksi helpoin leivottava. Ja onhan tuo keskikohdan suklaaydin vaan on niin hyvää (tällaisestakin ihmisestä, joka ei sitä suklaata saa syötyä, kun se vielä on levymuodossa). 

Lisää suklaat sulaneeseen rasvaan

Ainoa "haastavampi" kohta on oikeastaan suklaan sulatus, joka sekin on helppoa tehdä rasvan sekaan, kunhan muistaa huolehtia tasaisesta sekottamisesta ja ettei anna rasvan kiehua, jotta suklaa ei pala.

Muista sekoitus!

Usein sulatan leipomuksiini suklaan vesihauteessa eli kupissa kattilan päällä, mutta tällöin pitää vahtia, että suklaaseen ei saa joutua yhtään vettä. Joten rasvasulatus on ehkä vielä helpompi.


Nostin suklaalevyn illalla odottamaan kakun valmistusta seuraavana päivänä. VIRHE. Puoliltapäivin levystä oli jäljellä enää puolet, kun miehen herkkututka oli paikallistanut makeaa. Joten jouduin lopulta hakemaan lisää suklaata kaupasta.

Mutakakku

4 kpl kananmunia

2 dl sokeria

2½ dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

200 g margariinia

1 levy (150 g-200 g)

tummaa suklaata (esim. taloussuklaa) 

1. Mittaa kuivat aineet (ei sokeri) kulhoon ja sekoita keskenään. 

2. Sulata rasva kattilassa ja lisää samalla suklaapaloja sekaan. 

3. Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. 

4. Lisää vuorotellen jauhoseosta ja suklaaseosta munasokerivaahtoon. Sekoita. 

5. Kaada taikina jauhotettuun (irtopohja)vuokaan. 

6. Paista 200°C uunin keskitasolla n. 20 min. Kakun on tarkoitus jäädä keskeltä vähän "raa'aksi".

7. Halutessasi koristele jäähtynyt mutakakku tomusokerilla.

Ei tässä oikeastaan voi mokata. Tai jos mokaa niin ei se haittaa. Omassa keittokirjassani ohjeessa nimittäin lukee alussa "Sekoita kuivat aineet keskenään" ja joka ikinen kerta lisään kaikki kuivat aineet, siis myös sokerin jauhoihin ja sitten kohdassa 3 kiroan kun huomaan että se sokeri pitikin yhdistää muniin. Hupsista. Joskus olen siis vatkannut pelkät munat, joskus osan jauhoseoksesta muniin ja aina lopputulos on kuitenkin yhtä hyvä.