Kuusenkerkkäsiirappi

Kuten aiemmin blogissa kirjoittelinkin, alkukesästä tuli kerättyä jättisatsi kuusenkerkkiä. Nyt löytyi vihdoin rauhallinen viikonloppu siirapin keittoon, joten kaivoin loput kerkät pakastimesta. Samalla saan (toivottavasti) siirappia joululahjoiksi ystäville... Ja sopiihan tuo kuusenkerkistä lähtevä tuoksu tosi hyvin jouluun!

Siirappiohjeita löytyi useita, mutta suurimmassa osassa kai oletetaan, että siirappien keittäminen on lukijalle muuten tuttua, sillä mainintoja oli vain kerkkien määrästä (ja nekin vaihteli 1,5 litrasta 5 litraan kerkkiä kilon sokeria kanssa). Omaan makuun oli ehkä parhaiten Arktisten aromien siirappiohje (alunperin Aaltonen, Arkko: Yrttiopas), joten sillä mentiin - pääosin.

Kuusenkerkkäsiirappi

5-6 l kuusen vuosikasvaimia
1 kg sokeria
Vettä

Huuhtele vuosikasvaimet. Peitä kylmällä vedellä niin, että ne juuri peittyvät (minulla meni 1,3 l vettä). Anna seisoa vedessä yön yli.

Keitä vuosikasvaimia liotusvedessä noin 2 tuntia sekoittaen koko ajan pohjia myöten
ettei seos pala pohjaan. (Lisäsin keittämisen alussa kattilaan vielä 5 dl vettä.) Siivilöi ja mittaa liemi.

Nestettä pitäisi olla jäljellä noin 1,5 litraa. Lisää sokeri ja keitä seosta vielä toiset 2 tuntia sekoittaen pohjia myöten pohjaanpalamisen estämiseksi. Seos on valmista kun se on siirappimaista ja kovettuu vähitellen. Miulla ei kaksi tuntia riittänyt, vaan keitin vielä 1,5 tuntia, jotta siirapista tuli paksumpaa. Jäi se silti vielä aika juoksevaksi.
Kaada seos kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Toisessa ohjeessa sokeria olisi käytetty enemmän, siinä sokeria lisätään 500 g nestelitraa kohti ja seosta keitetään, kunnes se on kirkasta ja tummanpunaista ja siirappitesti onnistuu. 

Siirappitesti

Tiputa muutama pisara sokerilientä kylmälle alustalle ja vedä lusikan syrjällä leveästi nesteen läpi. Jos tilkan puolikkaat pysyvät erillään, siirappi on valmista, muuten pitää vielä haihduttaa vettä pois.

Viimeisen tunnin aikana siirappi tummui paljon

Yrttisiirapin ongelmat

1) Jos yrttisiirappi kiteytyy nopeasti, olet haihduttanut siitä liikaa vettä. (Vähennä sokerin määrää seuraavaan satsiin).

2) Jos yrttisiirappi lähtee käymään tai peräti homehtuu, olet haihduttanut siitä liian vähän vettä. (Lisää sokerin määrää seuraavaan satsiin.)

Kuusenkerkkäsiirappi on hyvä yskänlääke (kerkät sisältävät eteeristä öljyä ja C- ja A-vitamiinia) ja ehkä saan siirapista tehtyä mehuakin tiputtamalla sitä vähän (kuumaan) veteen. Ajattelin kokeilla siirappia myös uunijuuresten valmistamisessa, ja kaipa tuo siirappi sopii vaikka jälkiruokakastikkeenakin / jäätelön kanssa.

Lehtikaali-suppilovahveropiirakka

Pientä hiljaiselo keittiössä, pientä hiljaiseloa blogin puolella. On sitä aina silloin tällöin tullut ruokaakin tehtyä, mutta syyskuussa olen keskittynyt pääasiassa keittiöni "klassikoihin", jolloin uusien ruokalajien kokeilu on jänyt vähemmälle. Muutama viikko sitten pääsin kuitenkin kokeilemaan ensimmäistä kertaa lehtikaalia, jota istutin palstalleni työkaverini lahjoitettua minulle siemenpussinsa jämät.

Ohjeeksi valikoitui Kausiherkkuja-kirjasta Hannele Kojon sienipiirakka, jossa lehtikaali on siis vähintään yhtä tärkeässä roolissa kuin sienet. Oikaisin vähän mutkia ja käytin kaupan valmista ruistaikinaa (koska laiskuus).

Lehtikaali-sienipiirakka

Pohja: kaupan valmis piirakkataikina

Täyte:
1 rkl öljyä
3/4 dl kuivattuja suppilovahveroita (tai 3/4 l tuoreita)
1 salottisipuli hienonnettuna
½ dl kuorittuja (suolattomia) pistaasipähkinöitä karkeasti rouhittuna
suolaa
mustapippuria
75 - 100 g lehtikaalia (ohjeen mukaan myös mangoldia tai rucolasalaatti käy)
1 ½ dl vahvaa juustoa raastettuna

2 munaa
1½ dl maitoa

Käsittele pohja paketin ohjeen mukaan. Sekoittele tuoreita sieniä kuivalla pannulla, kunnes niistä on neste haihtunut. Jos käytät kuivattuja sieniä, liota niitä vähässä vedessä noin 15 minuuttia.

Kuullota sipulia öljyssä. Lisää liotetut, puserretut sienet, rouhitut pistaasit sekä mausteet. Sekoittele vielä hetken aikaa ja lisää joukkoon lehtikaali. Anna vihreiden lämmetä ja nosta pannu pois levyltä.

Ripottele juustoraaste esipaistetulle pohjalle. Levitä kasvistäyte juustoraasteen päälle. Kaada lopuksi munamaito ja paista 200 asteissa uunissa noin 25 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt.

Kesäkurpitsapaloja uunissa

Mun tämän syksyn kesäkurpitsaruokasuosikkini on ehdottomasti Kohta kotona -blogista bongattu kesäkurpitsapaistikkaat.

Kesäkurpitsapaistikkaat

2 (n. 750 g) kesäkurpitsaa
1 prk Taco Sauce Hot –maustekastiketta (Santa Maria) - (Mulla ei ole tätä, joten käytin testimielessä chipotle-kastiketta, chunky salsaa, ketsuppia ja thai sweet chili -kastiketta. Parhaiten näistä toimi ehkä chipotle tai salsa)
5-6 (n. 500 g) tomaattia
mustapippurirouhetta
suolaa
1 prk (n. 250 g) kevytmajoneesia
200 g emmetaljuustoraastetta
3-4 valkosipulinkynttä

1. Huuhtele kesäkurpitsat ja leikkaa ne noin sentin paksuisiksi viipaleiksi. Levitä viipaleet reunalliselle uunipellille leivinpaperin päälle.

2. Levitä jokaisen viipaleen päälle maustekastiketta. Viipaloi tomaatit ja aseta yksi tomaattiviipale kunkin kesäkurpitsaviipaleen päälle. Ripottele pinnalle mustapippurirouhetta ja suolaa.

3. Laita kulhoon majoneesi ja juustoraaste, purista joukkoon valkosipuli ja sekoita tahnaksi. Levitä reilusti tahnaa jokaisen paistikkaan päälle.

4. Paista 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia ja tarjoa esim. lihan lisukkeena raikkaan salaatin ja keitetyn riisin kera.

Uunista leijaileva valkosipuli-majoneesi-juustotäytteen tuoksu on varsinkin ihana... Olen aika varma, että olen joskus Venäällä käydessäni syönyt vastaavalla seoksella täytettyjä munakoisoviipaleita ja nekin oli ihania, joten ehkä yritän niitäkin joskus!

Nopea marjapiirakka

Aikoinaan tein vuosikaudet marjapiirakkaa, jonka ohjeen löysin joskus jostain opiskelijoille suunnatusta mainoslehtisestä. Piirakan nimikin on "Ihan oikeasti helppo marjapiirakka", ja sitä se tosiaan on! Kunhan jääkaapista löytyy kermaviiliä ja kananmunia ja pakastimesta marjoja, saa tästä piirakasta nopeasti tarjottavaa myös yllätysvieraille - valmistus kestää tasan sen verran, kun mitä uunin lämpeneminen ja paisto vaatii.

Ohje on oikeasti ihan älyttömän helppo (sopi siksi keittiössä tumpelolle opiskelijallekin). Jossain vaiheessa tulin opettaneeksi piirakan teon myös leipomisesta kiinnostuneelle appiukolle, ja sen jälkeen saatiinkin sitä melkein aina kyläillessä, joten oma leipominen jäi tältä osin vähemmälle.

Nyt piirakka tuli taas ajankohtaiseksi, kun kävimme viikonloppuna poimimassa punaherukoita. Muutamasta puskasta tuli niin paljon marjoja, etten taas tiedä mihin niitä työntäisin, ja tämä on suurinpiirtein ainoa leivonnainen, jossa punaherukat maistuvat minun suuhuni tarpeeksi makeilta.

"Ihan oikeasti helppo marjapiirakka"

Pohja:
1 1/2 dl juoksevaa margariinia
1 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 kananmuna

Täyte:
1 prk kermaviiliä
1 kananmuna
1/2 dl sokeria
3 dl punaherukoita tai muita marjoja

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita kaikki pohjan ainekset nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

Painele taikina piirasvuoan (halk. 20-27 cm) pohjalle ja reunoille. Sekoita kermaviili, muna ja sokeri keskenään. Laita marjat pohjalle ja kaada kermaviili marjojen päälle. Paista 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Loput marjat menevät varmaankin mehuksi kunhan säät kylmenevät niin että viitsii pitää kattilaa tulella pidemmän aikaa.

Papusatoa

Pidin viime vuonna ruusupapujen syönnistä niin paljon, että istutuin tänä vuonna palstalleni ensimmäistä kertaa myös pensaspapua. Papujen viljely on palstankin kannalta hyödyllistä, koska ne eivät tarvitse varsinaista lannoitusta vaan toimivat itse maanparannuskasveina, joten niiden kasvupaikka toimii seuraavana vuonna hyvänä paikkana muille kasveille.

Pensaspavut vaativat lämpimän kasvupaikan. Ehdin omani istuttamaan jo kesäkuun alkupuolella, joten hieman jännitti, kun sää yhtäkkiä kylmeni. Harsolla suojattuna papujen taimet kuitenkin selvisivät. Viikkoa myöhemmin istuttamani vahapavut eivät sen sijaan oleet kunnolla ehtineet vielä itää kylmien iskiessä, joten niistä jäi jäljelle vain 4 taimea.

Pavut kerätään 12-15 mittaisina ja ne tulisi viilentää nopeasti. Pavut säilyvät parhaiten jääkaapissa paperipussissa (muovipussissa kosteus ei poistu ja saattavat homehtua), 3-4 päivää. Ennen syömistä papuja tulle keittää 10 minuuttia, jotta niiden sisältämät myrkylliset aineet eli glykosidit poistuvat. Ennen keittämistä pavut esikäsitellään poistamalla kanta, ja tarvittaessa pavut rihmotaan eli kannan mukana lähtevä rihma vedetään pois.

Keitettyjä valkosipulipapuja ja suppilovahverokastiketta

Pakastettavat pavut huuhdotaan, esikäsitellään ja keitetään noin 3–4 minuutin ajan, ja jäähdytetään sitten nopeasti kylmässä vedessä ennen pakastamista esim. sopivissa annospusseissa.

Kanttarelli-kesäkurpitsarisotto

Käytiin kaverin kanssa muutama päivä sitten etsimässä mustikoita. Vähän oltiin myöhässä, sillä parhaat paikat oli jo muut ehtineet putsata. Mutta ne marjat mitä löytyi, oli tosi hyviä, eli tänä viikonloppuna aion vielä yrittää uudelleen eri paikassa! Ja lohdutukseksi löydettiin vielä satsi kanttarelleja!

Niinpä tällä kertaa yhdistin itse kasvateut antimet metsät tarjoamiin ja laitoin meille risottoa Jamie Oliverin ohjetta soveltaen. Sain mukaan jotain kotonakin kasvatettua, kun lisäsin joukkooon nipun ikkunalaudalla kasvanutta oreganoa!

Kanttarelli-kesäkurpitsarisotto

5 dl vettä (+ tarvittaessa lisää)

1 kasvisliemikuutio
n. 250 g kanttarelleja
n. 500 g kesäkurpitsaa
oliiviöljyä
suolaa 
mustapippuria
1 iso sipuli
2 isoa valkosipulinkynttä
3 dl risottoriisiä
1,5 dl kuivaa valkoviiniä
tuoretta basilikaa
tuoretta oreganoa (mäkimeiramia)
n. 1 dl raastettua vahvahkoa juustoa (meillä käytetään hollantilaista beemsteriä, kun ystävä toi sitä kesällä mukanaan kolme iso viipaletta.)

Näistä aineksista se syntyy

Keitä vesi ja murenna joukkoon kasvisliemikuutio (ei tarvitse keittää). Pilko sienet ja kesäkurpitsa (Kesäkurpitsa olisi ehkä olut hienostuneempi ohuina viipaleina, mutta mun kesäkurpitsa oli niin iso, että kuorin sen ensin ja pilkoin sitten kuutioiksi.) Paista paistinpannulla öljyssä, kunnes melkein kaikki neste on haihtunut. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja siirrä sivuun odottamaan.

Pilko sipuli ja valkosipuli. Kuumenna keskilämmöllä reilu loraus oliiviöljyä kattilassa, ja kuullota siinä sipulisilppu. (Älä ruskista sipuleita!). Kun sipulit ovat kuullottuneet, lisää riisit ja hieman oliiviöljyä. Pyörittele ahkerasti miedolla lämmöllä, kunnes riisi on kuullottunut.

Lisää valkoviini ja pyörittele kunnes riisi on lähes imenyt sen. Lisää kasvislientä iso kauhallinen, ja sekoita ahkerasti. Lisää kasvislientä aina kun riisi on lähes imenyt edellisen nesteen. Jatka riisin kypsentämistä miedolla lämmöllä kunnes riisi on kypsää. (Mulla ei ihan kasvisliemi riittänyt, joten tein lennosta lisää. Ehkä keitin liian kovalla kansi auki, niin että neste haihtui eikä imeytynyt riisiin. Tai sitten johtui siitä, että heitin  risottoriisin sekaan jämät puuroriisipaketista.)

Lisää lopuksi sienet ja kesäkurpitsa. Sekoita risottoon silputut yrtit ja juustoraaste.

Tuli ihan älyttömän hyvää! Ei haitannut, että sieniä oli vähän, koska myös kesäkurpitsa pehmenee paistaessa niin että syödessä olisi voinut kuvitella kesäkurpitsapalojakin sieniksi ;). 

Alla vielä kuva, miten 2-kiloista kesäkurpitsaa oli aluksi pakko käsitellä: kaiversin siis myös osan sisuksesta pois, mutta söin sen lopulta ruokaa laittaessa, kun maistui niin makealle...

Kesäkurpitsaröstit

Nyt ollaan taas sen äärellä, mikä sai minut viime vuonna perustamaan ruoanlaittoblogin: kesäkurpitsasato valmistuu! Hetken jo mietin, pitäisikö vaihtaa jättivihannesten kasvatukseen, kun pariviikkoisen loman aikana yksi puskista ehti puskea 2,2 kiloisen mötkäleen. Pienempiäkin syötäviä löytyi ja niistä valmistin Karjalaisen ohjetta soveltamalla Kesäkurpitsaröstejä.

Kesäkurpitsaröstit (n. 12 röstiä) 

1 kesäkurpitsa (n. 500 g)
100g juustorastetta vahvasta juustosta
2 kananmunaa 
1 rkl piparjuurta
suolaa
mustapippuria 
tuoretta persiljaa silputtuna
(2 rkl vehnäjauhoja)

1) Pese ja raasta kesäkurpitsa, valuta lävikössä.  Lisää juustoraaste, kananmunat, piparjuuri ja mausteet. 
2) Paista koeversio miedolla keskilämmöllä lettupannussa (tai tavallisessa, jos ei ole lettupannua). Jos rösti ei tahdo pysyä kasassa, lisää taikinan pari ruokalusikallista vehnäjauhoja.
3) Kesäkurpitsassa on on paljon vettä, joka haihtuu kypsymisen aikana, joten aluksi keot voivat olla korkeampia, paista röstejä aluksi kuumalla pannulla, vähennä lämpöä ja anna kypsyä painelle raastekekoa tiiviimmäksi.
4) Kun alapuoli vaikuttaa kiinteältä, käännä rösti varovasti (Tämä oli vaikein vaihe - en olisi oikein ikinä malttanut odottaa tarpeeksi pitkään hyytymistä. ja sitten piti vielä odottaa, että toinenkin puoli valmistuu.)

Ihme ja kumma - kerrankin en laittanut ruokaani valkosipulia, vaikka se ilmeisesti näihin sopisikin!  (1-2 kynttä / annos.)

Ohjeessa kehotettiin syömään röstejä salaatin kanssa tai kokeilemaan niitä esimerkiksi hampurilaispihveinä. Minä tuunasin pakkasesta pakkasesta löytämääni kaalipiirakanpalan.