Tänään pääsen harrastuksen kautta Marttojen villiyrttikyrssille, jee! Vietinkin juuri viikonlopun mökillä, jossa olen omat "hortoiluni" aloittanut aikoinaan. Muistan esimerkiksi, miten ala-asteikäisinä teimme sisareni kanssa "kesäkeittoa" keräämällä syvälle lautaselle mustikanlehtiä, kuusenkerkkiä, ketunleipiä ja koivunlehtiä ja lisäämällä päällä kaivovettä. Eikä tarkoitus ollut syöttää keittoa jollekin pehmoeläimelle vaan popsia ihan itse, kun olin lukenut, että nuo olisivat kamalan terveellisiä ainesosia. Keitto ei kuitenkaan kovin hyvin maistunut, ja seuraava kulinaarimen toimintaideamme eli ranskanleipien voitelu ja päällystäminen ketunleivillä oli huomattavasti onnistuneempi. (Ja vielä tuottoisampi, sillä tottakai myimme nitä sitten mökillä olleille sukulaisille.)
Myöhemmin on useamman kerran todettu, että voihan (ja joskus margariini) se tekee melkein mistä vain hyvää. Viikonloppuna tuijottelin siis mökillä kasvia kuusia ja mietin, olisinko jo kypsä uusille kokeiluille. Kuusenkerkät sisältävät mm. A- ja C-vitamiinia je sekalaisia terveysvaikutuksiakin on, mutta minua motivoi eniten yleensä se, että on hauskaa käyttää hyödyksi jotakin, mikä vain "itsekseen" kasvaa ympärillä. Maanomistajan lupa touhuun oli helppo saada, ja koska kuusia oli tontilla pajon, keskityin lähinnä poimimaan kerkkiä polkujen varrelta "pois tieltä" ja kuusten maata hipovilta alaoksilta, jotka eivät kuitenkaan loputtomiin voisi maata kohti kasvaa.
Netistä löytyi paljonkin ohjeita, mutta koska en suhteellisen alkeellisissa oloissa halunnut ruveta kikkailemaan ennen alustavaa tutustumista raaka-aineeseen, sai ensimmäinen testiruokani olla kuusenkerkkäperunat.
Ainkeset:
n. 2 dl kuusenkerkkiä
voita
edellisenä päivänä keitetyjä perunoita
(meri)suolaa ja tarvittaessa muita mausteita
Lämmitä voi pannussa miedolla lämmöllä ja lisää hieman pienityt kuusenkerkät. Ilmeisesti kuusenkerkkien paistamisessa kannattaa olla varovainen, jotta ne säilyttävät makunsa (vältä siis liian pitkää paistoaikaa). Lisää pilkotut perunat kuusenkerkkävoihin ja paista lämpimäksi. Mausta.
Mielestäni kokelu oli oikein onnistunut ja kerkät antoivat hauskaa kesäistä makua perunoille, itse en kaivannut muuta lisämaustetta kuin suolaa. Seuraavana aamuna käytiin yhdessä maanomistajan kanssa keräämässä vielä lisää kerkkiä niin että pääsen testaamaan myös siirapin tekoa, kunhan löytyy riittävästi aikaa useamman tunnin keittelyyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti