Kesäkuun alun villiyrttikurssin varsinainen vetäjä oli sairastunut, mutta saimme silti syödäksemme. Mielenkiintoisin uusi tuttavuus oli peltokanankaali, joka (nimensä mukaisesti) maitui aivan kukka-/parsakaalille! Kurssin vetäjän mukaan kukkaa kasvaa tällä hetkellä "ihan kaikkialla", mutta vielä ei ole omiin silmiin osunut. Jotain toista keltaista puskaa yritin kyllä pyörälenkin varrella maistella, mutta maku ei osunut kohdalleen.
Sen myös opin, että syystä tai toisesta pyöreälehtiset voikukanlehdet ovat miedompia kuin teräväreunaiset. Yleisesti ottaen en noita voikukanlehtiä hirveästi fanita, mutta hyvin ne upposivat horsman kanssa vihersalaatissa, kun jokossa oli myös "tavallista" salaattia. Ehdottomaksi kesäsuosikikseni muodostui kuitenkin ihanan pehmeä nokkoslevite (pehmeys tulee öljystä), jossa nokkonen antaa hyvää makua, mutta ei kuitenkaan ole liian dominoiva. Ja on muuten helppo valmistaa!
Nokkoslevite (eli kesäpiknikin kunkku)
margariinia / muuta rasvaa
runsaasti ryöpättyä nokkosta
oliiviöljyä
ripaus pippuria
Silppua nokkoset. Yhdistä aineet. Syö esim. maalaisleivän / patongin päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti