Pientä pakon sanelemaa lomaa tuli otettua blogista, kun ensin olin sairaana enkä paljon jaksanut ruokaa laittaa (tai kuvata miehen laittamia ruokia) ja sitten modeemi hajosi pariksi viikoksi ja seuraavaksi mun koneen muistikortinlukija ja sitten ei vain huvittanut hengailla tietokoneella ylipäätään.
Mutta pakkaset saapuivat vihdoinkin (juuri nyt -23 astetta)! Sen kunniaksi pistettiin tänään töiden jälkeen pystyyn operaatio pakastimen sulatus. Meillähän on siis arkkupakastin, josta jossain vaiheessa ei löydä enää mitään. Nytkin yllätyin iloisesti siitä, miten paljon meillä on vielä mustikoita jäljellä! Jouluksi säästetty paketti suolasieniäkin löytyi. Vähemmän iloinen yllätys oli aivan pohjalta löytynyt rasia "mansikat 2010". (Jos jotain olen arkkupakastimen kanssa oppinut, niin ainakin sen, että vuosiluvut lätkitään jokaiseen pakastettavaan tuotteeseen... myönnän, että en ehkä viime vuonna pakastinta sulattanut kun se ei vielä ollut oikein yhtään jäässä, mutta kyllä se sitä edellisinä talvina on sulatettu.)
Operaatio sulatus sai siis seuraksen myös operaatio mehunkeiton. Äitini lahjoitti meille mehumaijan muutama vuosi sitten ja se on kyllä ollut säännöllisessä käytössä. Tällä kertaa maijaan päätyi enimmäkseen punaviinimarjoja (niitä ei oikein muuten tule syötyä), jonkin verran mustaherukoita ja ne mansikat. Keittokirjassa lukee, että mehun keitto kestää n. 1-1,5 h, mutta nyt on kiehunut vesi jo sen tunnin, ja vielä ei ole yhtään mehua höyrystynyt, vasta alkavat marjat näyttää vähän sulaneilta.
Tässä mehun keitossa on sekin hyvä puoli, että saan nyt jotain makeaa juotavaa - tammikuussa aloittamani sokerinvähennyskuurin sääntöihin sisältyy se, että saan juoda vain vettä (tai vastaavia, kuten esim. makuvichyt), maitoa ja piimää ja ainoana makeana poikkeuksena on nimenomaan itse keitetty mehu. Jes!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti