Villiyrttejä olen kerännyt ja syönyt ennenkin, mutta tänä vuonna muistin ensimmäistä kertaa lähteä tarpeeksi ajoissa etsiskelenään horsmia, jotta sain ne kerättyä tarpeeksi nuorina. Horsmat kannattaa nimittäin kerätä syötäväksi alle 20 cm mittaisina. Horsmat voi helposti nykäistä ylös maasta, mutta kotona kannattaa siivota versot ja napsaista kovin osa tyvestä pois. Horsmanversot olivat samalla ensimäistä satoa palstaltani! (Tai tarkalleen ottaen sen vierestä.)
Yleensä ohjeissa neuvotaan horsmat valmistamaan "keittämällä kuten parsa". Kaverit fiilistelivät facebookissa kuitenkin paistettuja horsmia, joita söivät esim. kananmunan kanssa aamiaisella. Päätin siis ensimmäisenä kokeilla paistamista, koska ainakin teoriassa mistä tahansa tulee hyvää, kun lisää voita ja suolaa.
 |
| Siinä ne nyt paistuvat |
Suurella mielenkiinnolla maistelin lopputulosta, ja vaikka maku olikin ihan mielenkiintoinen, ei noussut mitenkään ykkössuosikiksi tämä ruoka. Melko vahva, vähän kitkerä maku. Paistetut horsmat eivät oikein tuntuneet sopivan myöskään ruoansulatukselleni.
En kuitenkaan luovuttanut näin helpolla vaan jostain keksin, että horsmat voi myös säilöä keittämällä ne etikkkaliemessä. Tätähän oli pakko kokeilla, sillä toinen mottoni on, että mistä tahansa tulee hyvää, kun lisää tarpeeksi etikkaa. Ja etikka ei pettänyt tälläkään kertaa! Keittäminen vähensi versojen kitkeryyttä ja näin valmistetut horsmanversot sopivat erinomaisesti esimerkiksi juustoleivän päälle. (Vrt. karhunlaukka, jota voi ostaa lasipurkissa säilykehyllystä.)
Etikkasäilötty maitohorsma
maitohorsman nuoria versoja
0,5 dl etikkaa
0,5 dl vettä
0,5 dl sokeria
1 tl suolaa
Yhdistä etikka, vesi, sokeri ja suola ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää maitohorsmat ja keitä n. 5 minuuttia. Jäähdytä ja siirrä tiiviissä astiassa (lasipurkki, pakasterasia) jääkaappiin.
Yleensä nämä etikkasäilykkeet maistuvat parhaalta, jos malttaa niiden antaa vetäytyä vähintään viikon tai pari. Mutta minä tykästyin näihin niin paljon, että söin pois parissa päivässä. Ja kävin hakemassa lisää versoja keiteltäväksi. Tosin löytäminen olikin jo vaikeampaa, koska pahuksen kasvit kasvavat niin nopeasti! Ensi kevättä odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti